Faith and the Muse – Ankoku Butoh

Harvakseltaan albumeja julkaiseva Faith and the Muse yllättää jälleen, kuuden vuoden mittaiseksi venähtäneen levytystauon päätteeksi. Tällä kertaa Monica Richardsin ja William Faithin muodostama duo on kääntynyt kaukaisen idän, ja tarkemmin sanottuna Japanin suuntaan. Shintolaisuudesta, eli jumalten tiestä, innoituksensa hakeneet lyriikat heijastelevat seesteisyyttä, voimaa sekä jälleen kerran hieman uudentyyppistä särmää.

Ankoku Butoh on kokonaisuutena ehdottomasti enemmän kuin pelkästään osiensa summa, sillä albumi toimii parhaimmillaan alusta loppuun kuunneltuna ja alkuperäistä kappalejärjestystä kunnioittaen. Ensimmäiset kaksi raitaa, The Woman of the Snow ja Kamimukae, toimivat eräänlaisena pitkänä introna, joka nivoo tunnelmaa yhteen. Eteerisistä tunnelmista siirrytään kohti perinteisempää gootti rockia ja kolmantena soiva Blessed onkin sitten jo suoraviivaisinta mahdollista mättöä kokeneelta orkesterilta. Kitarat rouhivat, rummut jylisevät ja kaiken ylle nousee Richardsin upea ääni. Perään soiva Battle Hymn menee soundilliseti vielä raaempaan suuntaan, minkä jälkeen aloitetaan seuraava sykli.

Toinen toistaan väkevimmistä raidoista täytyy nostaa esiin vielä pari loistavinta esimerkkiä. Alkuvoimaiselle rummutukselle rakentuva Nine Dragons uhkuu idän mystistä voimaa, jossa kitarat ovat jääneet tarpeettomiksi. Karsitun raidan kruunaa Faithin puolittaiseksi huudoksi nouseva laulu. Hieman myöhemmin kuultava The Red Crown on puolestaan post-punkraita, jossa curemainen kitarakudonta ja Richardsin unenomaisesti esittämät lyriikat kohtaavat mitä perinteisimmällä tavalla – eikä raita silti hypähdä esiin jatkumosta. Todellinen kaappaus on kuitenkin viimeisenä kuultava lainabiisi To Be Continued, jonka Conflict aikoinaan esitti.

Kappaleet muodostavat pitkin albumia omia pieniä ryhmiään, jotka vuorostaan rakentavat hienosyisen kokonaisuuden. Pitkäsoitto vaatii aluksi runsaasti aikaa, sillä levy ei sovellu minkään tiskauksen taustamusiikiksi, mutta kun vyyhti lähtee parin soittokerran jälkeen aukeamaan, on se sitten menoa.

Mukana tulevalla dvd:llä on tarjolla nippu musiikkivideoita, pitkä livetallenne, sekä muuta oheistavaraa, joka varmasti viehättää monia. Ankoku Butoh ei kuitenkaan kaipaa mitään tukea, sillä albumi seisoo tukevasti omilla jaloillaan, erottuen yhtyeen tuotannosta jälleen yhtenä kurotuksena uuteen suuntaan. Richardsin ja Faithin rohkeus myös palkitaan, sillä näin upeaa kokonaisuutta duo ei ole pystynyt luomaan sitten vuoden 2003 The Burning Season -pitkäsoiton. Tai ehkei jopa koskaan aiemmin.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2010-03-01
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.