Rage – Soundchaser

Peter “Peavy” Wagner sävelsi ja soitti metallia jo silloin, kun suurin osa tämän sivuston lukijoista imi tuttia. Miehen Rage-teutonihevipumppu on nyt ehtinyt uransa ties kuinka monenteen levyyn ja meininki on edelleen kovin tuttua. 80-lukuinen melodinen metalli vedetään saksalaissiivilän läpi, ja kuorrutetaan ripauksella Judas Priestiä ja muita hengenheimolaisia. Tietenkin Ragen kansainvälinen kokoonpano tuo oman makunsa keitokseen.

Valitettavasti kokemus ei aina ole valttia sävellysmarkkinoilla. Soundchaserin alkupään biiseissä, kuten War of Worldsissä, Great Old Onesissa sekä nimikappaleessa on tarttuvia kertosäkeitä, ja muutkaan melodiat eivät kuulosta hullummilta. Valitettavasti levyn puolivälistä alkaa sävellysten tason lasku, ja Rage vajoaa keskikertaisuuden suohon. Mitäänsanomattomat melodiat jättävät ikävän maun suuhun, ja väkisin tulee mieleen, että Soundchaserin oikeasti kuunneltava materiaali olisi melkein mahtunut singlelle.

Bändin soittoa leimaa tietenkin vuosikausien kokemus, ja ajoittain orkesteri kuulostaa liiankin rutinoituneelta. Valkovenäläinen kitaristi-ihme Victor Smolski pelastaa paljon tilutteluillaan, mutta tosiasia on, että Rage ei vaikuta enää kovin nälkäiseltä. Joku nuorempi yhtye olisi varmasti saanut puhallettua samoihin kappaleisiin paljon enemmän henkeä.

Sanoituksissakin olisi voitu edes yrittää riman yli menemistä. Soundchaser kertoo Lovecraftin ideoimista puoliorgaanisista tappajaroboteista, joita ihmiskunta on rakentanut avaruusolentojen jättämien pohjapiirustusten perusteella. Turjakkeita on sitten aktivoitu musiikilla, ja käytetty terroristien ja diktaattorien lahtaamiseen. Juoni ei naiiviudessaan edes naurata, vaan tuo mieleen lähinnä Iron Saviorin. Eiköhän Priest sanonut roboteista kaiken oleellisen jo 1984.

Peavy ei ole koskaan ollut kummoinen laulumies, mutta Soundchaserilla vokaalit hoituvat ihan hyvin. Sukkahousuheville epätyypilliset murahdukset siellä täällä piristävät kokonaiskuvaa.

Jos ja kun Peavy jatkaa orkesterinsa kipparointia vielä uusien albumien merkeissä, bändin on löydettävä jostain annos alkuaikojensa energiaa, ja sävellettävä tasaisempaa materiaalia. Tällaisena bändi antaa liian helposti ymmärtää, että sen parhaat päivät ovat kaukana takana.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-29
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.