Zyklon – Aeon

Parin vuoden takaisen pitkäsoiton, World Ov Wormsin jälkeen Zyklon on kierrellyt maailmaa, saanut uuden vokalistin ja lopultakin päässyt eroon sivuprojektin maineesta, norjalaisen blackmetal -ruhtinaan, Emperorin, lopetettua toimintansa.

Koska Emperor oli aikansa suuri nimi, odotettiin itse Zyklonilta jotain suurta ja mahtavaa. Ainakin ensimmäinen pitkäsoitto keilattiin kumoon “true ja kvlt” -tyyppien toimesta, vaikkakin näin maallikon korvaan kuulosti “ihan ok mäiskeeltä”. Se mikä eniten kuitenkin ärsytti ensimmäisessä albumissa, oli liian sekava kappalerakenne. En tiedä, oliko tarkoituksenakin hakea kaoottinen ja yli-brutaali yleisilme levylle, mutta kovin vakuuttavasti sitä eivät norskit olleet tehneet. Kovassa seurassa keikkaillut (Deicide, Morbid angel, Nile) bändi kuitenkin viittasi kintaalla negatiiviselle kritiikille ja lähti rohkeasti tekemään uutta albumia, joka nyt sitten on suurennuslasin alla.

Ensivaikutelman levystä voi tiivistää hyvin aiempaa levyä kuulleille: hillitympi. Kappaleet kuulostavat enemmän siltä perusdeathilta, mitä bändin olisi pitänyt jo ensialbumillaan olla. Tunnelma ei ole niin haparoiva ja jo ensimmäinen raita, Psyklon aeon, osoittaa bändin olevan tosissaan ja selkeästi ajatelleen kuuntelijaa. Levyltä ei pysty nostamaan yhtäkään rallia toista paremmaksi, koska selkeästi mitään hittimateriaalia ei ole lähdetty tämän levyn tiimoilta tekemään.

Mieleen kuitenkin jäi levyn puolivälin “slovari”, Two thousand years, joka on hitaudessaan ja kolkkoudessaan helvetillisen tuomitseva. Selkeästi bändille sopii parhaiten juuri nämä hitaammat väännöt. Vaikka Trym onkin varsin nopea ja tarkka takoja, pidän silti enemmän miehen hillitymmästä soitosta, jossa pellit eivät peitä kaikkea muuta rumpusoundia alleen. Miksauskin on tehty tällä uudemmalla yritteellä mukavammaksi kuulijaa kohtaan. Liian korkeat ylä-äänet on leikattu pois ja alaääniä lisätty tuplamäärä tilalle. Kuulostaa muhkealta ja erittäin tiukalta, juuri siltä miltä kunnon metallilevyn pitää kuulostaa.

Aeon on varmasti kaikkien deathmetallista pitävien mieleen. Nekro-, kvlt- ja true -tyypit eivät tästä pidä varmastikaan, mutta se on heidän ongelmansa. Aivan täysiä pisteitä en voi tälle lätylle antaa ehkä hieman puuduttavan biisimateriaalin takia. Tottakai levyä aikansa lautasella pyöritettyään kappaleet tulevat tutuiksi, mutta jokin mukava päähän soimaan jäävä riffi tai kohta olisi ollut piste iin päälle muuten niin kovassa kokonaisuudessa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-25
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.