Ääriö – Alinen

Helsinkiläisen Ääriön debyyttialbumi tarjoaa shamanistista stonerjamittelua. Unenomainen musiikki polveilee kohtauksesta toiseen sulavalinjaisesti ja kitaravetoisesti. Tunnelmassa ja melodioissa on paljon samaa kuin Callistolla, mutta toisaalta jumittelu kaartuu välillä Ufomammutin kaltaiseen raskaaseen pörinään.

Laulun puute jättää tyhjiötä kokonaiskuvaan, sillä kitarat ovat pitkälti komppiapainotteisia eikä varsinaista lead-soitinta ole. Ensimmäisten kuuntelukertojen aikana riisutussa äänimaailmassa olikin sulattelemista. Tyhjiötä on paikattu riffien ja komppien vuolaalla vaihtelulla. Lisäksi levyllä vierailee kurkkulaulaja ja hieman kehärumpuakin on mausteeksi paukuteltu. Nämä korostavat shamanistista tunnelmaa. Silti ottaa aikansa vakuuttua siitä, että paletti kuulostaa kokonaiselta. Muutoin Ääriön ilmava ja jouheva soitto toimii mainiosti.

Kun Alinen ottaa kierroksia soittimessa viidettä kertaa, ei laulua enää kaipaa. Ääriöltä löyty kykyä tehdä hienosti rullaavaa ja koukuttavaa rokkia minimalistisin eväin. Reipas etenemistahti tekee paljon, sillä kovinkaan hypnoottisen tunnelmiin levyn parissa ei pääse uppoutumaan. Alinen jää helposti taustamusiikin asemaan, mutta jos kuunteluun keskittyy, irtoaa levyltä kyllä ihmeteltävää. Viimein biisi tosin alkaa jo hieman puuduttamaan. Alinen on joka tapauksessa oikein mainio paketti esikoiseksi. Hienosta pakkauksesta plussaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2010-02-15
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.