Kotiteollisuus – Kuollut kävelee

Kaikkien viinanjuontibändien isäntä Kotiteollisuus vihtoo tuulipukukansaa hereille tuoreella EP:llä sillä välin, kun äijäkolmikko itse viettää hiljaiseloa keikkarintamalla ja meditoi saunassa tulevaa materiaaliaan varten. Kuollut kävelee on muutaman vuoden takaisen Kummitusjuna-EP:n tapaan välisorbettimainen sivallus ennen kymmenettä albumia.

Fanien näkökulmasta mielenkiintoisimmat vedot levyllä lienevät Ukonhaudalta yli jääneet Poissaolevalle ystävälle ja Jäälintu. Ensimmäinen rullaa melodioiltaan samaan tapaan kuin kiekon käynnistävä Loveen langennut. Sanoituspuolellakin Hynynen ärisee tutusta asuntolainojen ja tila-autojen urbaanista helvetistä. Biisi on kestostaan huolimatta ihan tarttuva, mutta kun alataajuuksilla möyrivä Jäälintukin on pitkä kuin Bilteman kuvasto, alkaa kuulijaa tympiä. Vaikka Hongiston tulkitsema Eppu Normaali -raita Hunninkolla hymyilyttää huolimattomuudellaan, pariminuuttisen soolon olisi hyvin voinut leikata pois.

MTV3 Max Stagen liverepäisyt ovat peruskamaa, joita kuunnellessa ihmetyttää lähinnä, miten Tuomas Holopaisen koskettimet tekevätkin kaikesta Nightwishia. Itseironian tajua osoittanee se, että mukaan on otettu Pohjanmaan kansallishymni Minä olen, vaikka Hynynen unohtaa yhdessä kohdassa sanat. Musiikkivideoista Mahtisanat ja Taivas tippuu toimivat varsin hyvin: siinä missä muut suomalaisorkesterit lähinnä kopioivat epäonnistuneesti suuren maailman tyyliä ja tyytyvät seisoskelemaan virtuaalitaustojen ja tuulettimien edessä, Kotiteollisuus sentään ymppää jonkinlaisia juonia musiikin tueksi. Siksi Taivaankaunis-videon päätön taidemaalailu tuntuukin niin irralliselta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2010-01-25
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.