Super Furry Animals – Phantom Power

SFA:lla on uniikki taito luoda kaleidoskooppisia kokonaisuuksia, joissa psykedeeliset retrovaikutteet sekoittuvat tämän päivän soundiin. Samalla tuppaa punainen lanka olla autuaasti hukassa, mikä on meikäläisen kohdalla vaikeuttanut musiikillista avautumista. Eikä yhtyeen kuudes levy, Phantom Power, poikkea kaavasta. Pelkkä höpsö sympaattisuus ei tahdo olla riittävä syy pistää levyn yhä uudestaan soimaan. Eipä silti, kyllä tälle uutukaiselle on saatu tallennettua myös peruskivaa vaikuttavampaa materiaalia.

Edelliseen Rings Around the Worldiin verrattuna avaruusmaisen teknotrippailun osuutta on tällä levyllä vähennetty. Walesilaisorkesteri on päättänyt pysyä maan kamaralla, eikä rimpuilla niin hektisesti eri suuntiin. Pakollisia Beach Boys -rantaretkiä ja konepulputuksia ei varmaankaan voi välttää näiden superkarvaturrien ollessa kyseessä, mutta tällä kertaa painopiste on kantrisävyisessä indiepopissa.

Levy alkaa Teenage Fanclub –henkisissä tunnelmissa ja siirtyy sitten singlebiisi Golden Retrieverissa oikein tarttuvaan 70-lukulaiseen rokkaukseen. Ei kuitenkaan kannata tuon sinänsä loistavan kipaleen takia rynnätä albumia ostamaan. Se antaa nimittäin hieman harhaanjohtavan kuvan levystä. Oikeastaan vain Out of Controlissa palataan tuohon vähän menevämpään osastoon. Loput levyn kestosta kuluu leppoisan aurinkoisissa tunnelmissa, ja mikäs siinä fiilistellessä, mutta mieleenpainuvuutta löytyi vain parin esityksen verran. Venus & Serena ja The Undefeated kolahtivat mahtavien kertosäkeidensä takia. Jälkimmäinen ska-pop-pala on muuten ainoa kuulemani kappale jossa steel-rumpujen käyttö ei välittömästi aiheuta voimakasta vatsareaktiota (eikä tuo ole kirjoitusvirhe).

Super Furry Animals on Phantom Powerilla karsinut aikaisemmille levyille tyypillistä häröilyä suoraviivaisemman pop-ilmaisun hyväksi. Näin vastaavasti retrovivahteet korostuvat, mikä ei taas minua liiemmin lämmitä. Tuollaisen neopsykedeelisen indiepopin saralla tämä yhtye on tehnyt paljon kiehtovampaakin materiaalia, ja tämä uusin jää nyt hieman vanhempien saavutusten varjoon. Silti, onhan tällä orkesterilla selkeästi omalaatuinen tyyli, joka jaksaa aina tiettyyn pisteeseen viehättää. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että levyllä kuullaan suomalaisten lintujen laulua.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-09-10
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.