Bob Dylan – Masked And Anonymous

Vannoutuneimmille Bob Dylan -faneille Masked and Anonymous on varmasti odotettu julkaisu. Tusinan verran Dylanin klassikoita ja pari vanhan herran itsensä esittämää, mutta muiden tekemiä kappaleita.

Levyn kappaleiden sisältö aukeaa varmasti hyvin kunhan itse elokuvankin näkee. Joillekin tämän kaltaiset “uuden ajan rajaseutuelokuvat” voivat olla tuttuja, vaikka ne eivät yleensä olekaan mitään kassamagneetteja. Taustalla on erityisesti Yhdysvaltain eteläosien kulttuurillinen kaaos, jossa “jenkit” ja latinot eivät tahdo tietää paikkaansa tai osaa suhtautua rakentavasti yhteiskunnalliseen muutokseen. Seurauksena on tietysti väkivaltaa, alkoholismia ja muita paheita. Näin siis asia hyvin pelkistetysti.

Maineikkaimpia “vierailijoita” levyllä ovat varmaan Grateful Dead ja Los Lobos. Kummankaan tribuutit eivät tosin nouse levyn kohokohdiksi. Parasta antia ovat Shirley Caesarin esittämä Gotta Serve Somebody ja Sertabin versio One More Cup of Coffeesta. Caesar antaa kurkkujänteidensä paukuttaa parhaimpien bluesvokalistien tapaan ja jälkimmäisessä on erittäin kauniit viuluosiot.

Meininki on pääasiallisesti sellaista, että Etelän kulttuurin vaikutuksen amerikkalaiseen musiikkiin huomaa varsin selvästi. Mukana on jonkin verran todellista hillbilly-menoakin: toisaalta hauskaa, mutta ei minuun erityisemmin vetoavaa. Dylanin biiseissä toisaalta otetaan vahvasti kantaa tärkeisiin asioihin ja siksi koko levy on kuunneltava suht vakavissaan. Ja kenet voisi ottaa vakavammin kuin Dylanin?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-19
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.