Rasmus, The – Best of 2001-2009

Kokoelmalevyt ovat erikoisia arvosteltavia. Niistä ei välttämättä pyritä rakentamaan vahvaa yhtenäistä kokonaisuutta, vaan vuosien varrella karttuneet hitit vain ladotaan johonkin toimivan tuntuiseen järjestykseen. Tällöin arvostelija saa mahdollisuuden etsiä pelkkää levykokonaisuuden puntarointia laajempaa näkökulmaa. The Rasmuksen 2000-lukua summaava kokoelma antaakin minulle mahdollisuuden arvioida vientivalttimme viime vuosien musiikillisia linjauksia hieman laajemmin.

The Rasmus on kulkenut pitkän tien teinipoikien funkrock-poppoosta kansainvälisestikin tunnetuksi valtavirtarock-aktiksi. 2000-luvun aikana sen musiikista on tullut hiotumpaa ja radioystävällisempää. Se on helposti omaksuttavaa, mutta toisinaan liiankin turvallista ja yllätyksetöntä. Lauri Ylönen ja kumppanit ovat aina osanneet kynäillä hyviä pop-sävellyksiä, mutta yksinkertaiset sovitusratkaisut latistavat tunnelmaa välillä rankastikin. Yleensä biisit nojaavat suoraviivaisiin kitarariffeihin ja perusasioissa pitäytyvään komppaukseen. Koristeluun käytetyt kosketin- ja jousiosuudet eivät aina kanna kovin pitkälle. Yksinkertaistaminen on usein hyve, mutta rockmusiikissa kaivattaisiin myös rosoa ja kokeilunhalua. Ja rockiahan The Rasmuskin yrittää aina välillä olla.

The Rasmuksella on kaikesta huolimatta niin kiistattomia ansioita, että varmistelevan sovitustyylin voi antaa ainakin osittain anteeksi. Vaikka soittolistoille pääsy on kolkutellut takaraivossa, ovat F-F-F-Falling, In the Shadows ja Guilty hävyttömän hyviä biisejä. Tarttuvien menopalojen lisäksi repertuaarista löytyy myös Justifyn ja Funeral Songin kaltaisia täydellisiä balladeja, joten The Rasmuksen sävellystaitoa ja pop-konventioiden tuntemusta on mahdoton kieltää. Toki osa tuotannosta valahtaa yhdentekevien kastiin. Tälle kokoelmalle päätyneistä kappaleista esimerkiksi tylsähköt Immortal ja Ten Black Roses eivät herätä minkäänlaisia intohimoja.

Vaikka albumikokonaisuutta ei tällä kertaa ollutkaan tarkoitus arvostella, on Best of The Rasmus lopulta huomattavan yhtenäinen paketti. Kokoelmalla on kappaleita neljältä levyltä, mutta Rasmuksen soundi on tämän vuosikymmenen aikana käynyt läpi yllättävän vähän muutoksia. Pidän tätä ihan kunnioitettavana, ja bändi luultavasti jatkaa samoilla linjoilla. Lopullinen tuomioni 2000-luvun The Rasmuksesta onkin: hyvä, joskaan ei loistelias pop-yhtye, joka selvästi tietää mitä tekee. Plussaa hyvistä biiseistä!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-12-14
Arvostelija : Ilkka Kärrylä

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.