Weezer – Raditude

Weezerin ongelmana pysynee ikuisesti täydellinen aloitus ja sen jälkeinen täysosumien saamisen vaikeus. Kalifornialaisen vaihtoehtorockryhmän debyytti, vuoden 1994 Blue Album on vähintäänkin yksi kaikkien aikojen parhaita esikoisalbumeja, ehkä jopa parhaita albumeja ylipäätään. Sitä seuranneella synkällä Pinkertonilla (1996) oli myös omat ansionsa. 2000-luvulla uudelleen aktivoitunut yhtye ei ole saanut aikaan yhtä tasokkaita albumikokonaisuuksia, mutta kelpo kappaleita on tullut silloin tällöin. Uran pohjanoteerauksen, viime vuoden umpisurkean Red Albumin jälkeen Radituden on helppo parantaa selvästi kurssia.

Perusteiltaan Raditude on tuttua Weezeriä: basso jytisee, särökitarat surraavat, popkoukkuja ja stemmalaulua viljellään ja kappaleita on helppo kuvitella amerikkalaisen teinileffan soundtrackille. Samalla yhtye jatkaa parilla edeltävällä levyllä aloitettujen lievien kokeilujen tiellä. I´m Your Daddysta on aistittavissa mietoa elektromaustetta, Love Is the Answer -kappaleessa harjoitetaan maailmanparannusta maailmanmusiikilla sävytettynä ja Can´t Stop Partyingissa vierailee rap-artisti Lil Wayne.

Weezerin sinkkuhitit ovat monesti olleet levyjen tylsimpiä raitoja ja jopa ärsyttävyyteen asti yltäviä rallatuksia. Tällä kertaa ensimmäinen sinkku (If You’re Wondering If I Want You To) I Want You To onnistuu olla ainoastaan tylsä. Lähes kaikissa kappaleissa laulaja-kitaristi Rivers Cuomolla on ollut tukenaan kirjoituskumppani, mikä vahvistaa epäilyksiä Cuomon sävelkynän kuivumisesta. Vuoden 2005 Make Believen kohokohtien tasolle ei Raditudella päästä, ja Make Believe oli vielä alusta loppuun yksin Cuomon käsialaa. Kokeiluista huolimatta levyn parhaat palat ovat reippaasti rokkaavaa perus-Weezeriä.

Levyn heikohkon alkupuolen jälkeen puolivälin Put Me Back Together kannustaa kuuntelemaan eteenpäin eikä Tripping Down the Freewaykaan ole huono. Rumpali Pat Wilsonin kirjoittama jykevä In the Mall toimii mainiosti kuten myös bonusraidaksi yllättävän hyvä Turn Me Round, joka tosin osoittautuu jo vuonna 2003 äänitetyksi. Cuomon ja kumppaneiden pyrkimyksenä tuntuu nyttemmin olevan viihdyttää itseään laajentamalla yhtyeen tyylillistä skaalaa. Kuuntelijan kannalta saattaisi olla toivottavampaa keskittää luovat voimat tarttuvien melodioiden ja iskevien sointukulkujen kehittämiseen. Raditudea kuuntelee kyllä ihan sujuvasti, mutta kun haluan kuunnella Weezeriä, soittimeen päätyy hyvin todennäköisesti jokin muu levy.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-12-21
Arvostelija : Juha-Pekka Vanhatalo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.