Hanoi Rocks – Buried Alive

Yksi luku suomalaista musiikkihistoriaa kirjoitettiin loppuun viime keväänä, kun Hanoi Rocks pani soittopelinsä pussiin. Hassua kyllä, Michael Monroeta ja Andy McCoyta tulee jopa hieman ikävä. Rocksin 2000-luvun comeback ei nimittäin ollut innotonta rahastusta, vaan pakettiin kuului energisiä keikkoja ja kourallinen ensiluokkaisia rockhittejä, kuten A Day Late, A Dollar Short ja Fashion. Tosin tämänkään bändin kohdalla ei luultavasti koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Hanoi Rocks on nyt julkaissut Tavastian jäähyväiskeikkansa DVD:nä. Virkistävää tallenteessa on jo se, että tämän kokoluokan klubikeikat päätyvät kiekolle suhteellisen harvoin. DVD-julkaisut kun tuppaavat painottamaan näyttävämpää stadion-ja areenaosastoa. Tavastialla lavan rajoitettu liikkumatila pakottaa soittajat lähikontaktiin ja yleisökin on oikeasti messissä. Klubin tiivis tunnelma välittyy Buried Alivella hienosti: hien ja sotkuiset silmämeikit pystyy melkein tuntemaan itsekin.

Hanoi Rocksin viimeisen show’n puitteet ovat mukavan ahtaat, mutta settilista ei ole yhtä kompakti: keikka kestää peräti kaksi ja puoli tuntia. Siinä ajassa touhu ehtii puuduttaakin. Keskeiset merkkiteokset on toki pakko soittaa bändin hautajaisissa, mutta muulta osin kevyttä karsimista olisi voinut miettiä. Edes Miken ja Andyn loistava livekunto ja korkeat potkut eivät saa täysin innostumaan Until I Get Youn kaltaisista perusrypistyksistä.

Pitkä kesto on kuitenkin lähinnä kosmeettinen haitta. Show polkaistaan komeasti käyntiin Tragedyn tahdissa ja sitä seuraa röykkiöittäin huippubiisejä vuosien varrelta, kaikki antaumuksellisina tulkintoina. Onnistunut miksaus, jossa jopa basso erottuu riittävän munakkaana, vain lisää katselunautintoa. Käväiseepä lavalla jopa Nasty Suicidekin vetäisemässä muutaman biisin.

Rock-henki on tätä nykyä jo valtava klisee, mutta jos siitä jonkin bändin kohdalla voi puhua vakavalla naamalla, niin Hanoi Rocksin. Porukan kukkoileva, vastustamattomasti rullaava ja komeilla kitarasooloilla maustettu meno on nimen omaan Rock. Viimeisen keikan jälkeen on tätä myyttistä ominaisuutta ilmeisesti pakko etsiä jostain muualta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-12-21
Arvostelija : Ilkka Kärrylä

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.