Kent – Röd

Kent jatkaa siitä, mihin edellisellä levyllä jäi. Tillbaka till samtiden -albumilla löydetyt elektroniset mausteet ovat Rödillä entistä suuremmassa roolissa. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Onhan muuan Depeche Mode jo todistanut, että koneellistettu melankolia voi parhaimmillaan sykähdyttää. Kentin askeleet uudella maankamaralla ovat hapuilevia: Tillbaka till samtiden jäi muutamista kohokohdistaan huolimatta vaisuksi. Ja samaa voi sanoa myös Rödistä.

Mitä ilmeisimmin vitsiksi tarkoitetulla kuorolaululla käynnistyvä levy nostaa odotukset korkealle heti ensimmäisen varsinaisen kappaleen myötä. Melodinen, tiukan biitin saattelema Taxmannen edustaa uutta Kentiä tyylipuhtaimmillaan. Vastaavaa klubipotentiaalia löytyy myös loppupään Ensamhetenistä. Kent ei ole täysin hukannut biisinkirjoitustaitoaan, mutta herkkuja on ripoteltu niukanlaisesti ympäri albumia. Niiden etsiminen tuntuu lähinnä turhauttavalta.

Röd on yhtenäinen teos. Lähes olemattomiksi saksitut kappaleiden välit korostavat vaikutelmaa. Tasavahvan sijaan on syytä puhua tasapaksuudesta. Vauhdikkaat menopalat ja slovarit sulautuvat toisiinsa, mutta mikään ei kosketa sydänalaa. Tunteeko Kent kulkeneensa pateettisen polkunsa loppuun vai onko kaikki panokset jo tuhlattu 90-luvun lopun merkkiteoksiin? Oli se reilua tai ei, historian painolasti vetää arvosanaa vielä piirun verran alemmaksi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2010-02-01
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.