Aksu – Apinat kuuluu eläintarhaan!

Naivismi on vaikea laji, mutta Suomen vanhin tenavatähti Aksu ei pelkää: hän käy taistoon rinta rottingilla, mutta löysin rantein – ja kääntää potentiaaliset karikot edukseen. Aluksi vain pintapuolisilta raapaisuilta vaikuttavat kappaleet saavat sisältöä Aksun oivaltavasta sanankäytöstä. Vaatimattomasta olemuksestaan huolimatta Aksussa piilee verbaalista lahjakkuutta, joka pelastaa miehen kolmannen albumin valumiselta vain mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi levyhyllyn uumeniin.

Aksun yhteydessä on helppo mainita esimerkiksi TV-Resistori, joka tuntuu karttelevan tietoisesti suuremman yleisön suosiota. Aksu ei kuitenkaan nöyristele, vaan saatekirjeessään mies toteaa säveltaiteensa olevan massojen musiikkia. Suhteellisuudentajun menettämisestä ei ole kyse, sillä Aksun musisoinnista voi poimia vaikutteita jo suurempaan suosioon päässeiltä Ville Leinoselta ja Ristolta. Vastaavaan melodramaattisuuteen tai neuroottisuuteen Aksu ei yllä, pikemminkin miehen edesottamuksia voi kuvailla sympaattisiksi.

Apinat kuuluu eläintarhaan! on epätasainen kokonaisuus, jonka materiaalista olisi saanut koostettua todella vahvan lyhytsoiton. Albumin parasta antia tarjoilee rivakkarytminen Tanssii Aksun kanssa, joka sulattaa sydämet jokaiselta seinäruusuksi itsensä joskus kokeneelta. Muita vallattomia esityksiä ovat optimistinen Toka kerta, suorastaan psykedeelinen Ajat ja paikat sekä Musen Knights of Cydonialle tiukan haasteen heittävä Auringonlaskun ratsastaja. Maailmanparannuksen härskisti yli lyövä Vasurilla-reggae ei sen sijaan vakuuta. Tai ehkä olen vain liian tosikko.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-12-07
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.