Swallow the Sun – New Moon
Kotimaisen Swallow the Sunin tarina on ollut koko uransa ajan kasvujohteinen. Jo debyyttialbumilla The Morning Never Came (2003) kävi selväksi bändin potentiaali melodisen death metalin ja doomin sävyttämällä loistavalla materiaalilla. Kyseinen levy kestää edelleen kuuntelua, eikä tunnu kuluvan koskaan loppuun. Seuraava levy Ghosts of Loss (2005) vei bändiä raaemman ja synkemmän doomin syöveriin. Mutta seuraava albumi, vuonna 2006 ilmestynyt tunnelmallinen ja maalaileva Hope oli käänteentekevä. Itse en pitänyt Hopesta enää ollenkaan, kivi oli heitetty jo liian kauas naapurin tontille. Hopessa ei ollut oikeastaan mitään mistä kunnolla kiinni ottaa, ja niinpä kyseinen levy jäi jollain tavalla bändin heikommaksi teokseksi – myös yhtyeen omasta mielestään.
Nyt vuosi 2009 vetelee viimeisiä henkosiaan ja Swallow the Sun on pukannut jälleen pihalle uutta materiaalia. Tällä kertaa ei tarvitse pettyä. New Moon sijoittuu musiikillisesti jonnekin Hopen ja The Morning Never Camen välimaastoon ottaen mukaan paljon raskautta ja ennen kuulematonta raakuutta mitä tulee aiempaan StS-materiaaliin. Vokalisti Mikko Kotamäki ei tällä levyllä yritä laulaa puhtailla ollenkaan kuten edeltäjällään, vaan nyt äristään vanhaan hyvään malliin. New Moon -levyn laulupuolessa on paljon samaa kuin debyyttilevyllä. Välillä ärinää maustetaan myös black metal -tyylillä, jossa Kotamäen laulajanjuuret alkujaan ovatkin. Onhan mies vokaloinut erittäin vahvasti aikoinaan mustan metallin puolella Funeris Nocturnum– ja myöhemmin Alghazanth -yhtyeissä, joista jälkimmäisessä vaikuttaa vielä nykyäänkin.
New Moon päättää erään aikakauden Swallow the Sunin historiasta, mutta samalla avaa uuden. Muutos musiikillisesti ei kuitenkaan ole lopulta suuren suuri, mutta mitä tulee kappalemateriaalin toimivuuteen, tässä on onnistuttu täysin. New Moon -levyä ei sävytä ainutkaan heikko kappale. Vaihtelua tavaran tunnelmissa on melkoisesti: välillä materiaali laahaa tuttuun Swallow the Sun -tyyliin raskaasti tuoden esiin mukavasti vaaran tuntua. Toisessa hetkessä musiikki soi melankolisen kauniiden melodiakulkujen sävyttävissä syvissä vesissä.
New Moon lähtee liikkeelle hyvin tavanomaisella mutta taitavalla These Woods Breathe Evilillä. Tästä tunnistaa bändin samaksi vanhaksi tutuksi, mutta levyn edetessä suuri osa tiettyä tunnuksenomaisuutta karisee pois, mikä on aina positiivista. Falling World taas tuo syntikoillaan alkuun mieleen jopa monien kammoaman HIM:in kappaleessaan When Love and Death Embrace. Falling Worldin taustoja vokaloi koko Ruotsi-deathmetallin kulminaatio, Dan Swanö. Levyllä on muutenkin monta asiaa kallellaan länsinaapurimme suuntaan, mutta kun albumi on nauhoitettu Ruotsissa, se selittää koko asian.
Light on the Lake (Horror pt III) maalailee ensin todella kauniissa ja emotionaalissa tunnelmissa, mutta räjähtää vimmaan ja räkäiseen vauhtiin keskivaiheilla. Kappaleen melodisesta laulusta vastaa niin ikään ruotsalainen goottinaikkonen Aleah, jonka helmeilevän kaunis ääni sopii biisiin täydellisesti. Tämän tyyppiset ratkaisut tuovat juuri sitä kaivattua vaihtelua, mitä nykypäivän metallilta odottaa, mutta jota liian harvoin saa. Light on the Lake nouseekin ehdottomasti levyn kuumimmaksi hetkeksi, jota ei kuitenkaan tarjoilla onneksi liian pitkään.
On hienoa huomata, ettei bändi ole lähtenyt sooloilemaan kuuntelijaystävällisemmän materiaalin perään maineen kasvaessa ja kiertueiden pidentyessä. Oikeastaan on käynyt juurikin päinvastoin ja tehty juuri sitä mistä itse tykätään. New Moon on huomattavasti synkeämpi levy kuin edeltäjänsä, samalla levy kätkee sisälleen uuden erittäin maukkaan kokonaisuuden, joka kasvaa kuuntelumäärien lisääntyessä yllättäviinkin mittasuhteisiin. Levy ei taatusti ole helppo nielaistava etenkään niille, jotka tutustuivat bändiin Hopen kautta. New Moon on joka tapauksessa yksi vuoden 2009 kovimpia kotimaisia metallialbumeita. Kyllä kelpaa!
Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2009-12-14
Arvostelija : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.