Lotus Plaza – The Floodlight Collective

On aika kiinnittää katse tiukasti kengänkärkiin, omiin siis, ja antaa Lockett Pundtin johtaman orkesterin viedä mennessään. Pian eteeriset kitarakerrokset, seesteisen harmonisilta tuntuvat kappalerakenteet sekä usvaiset tunnelmat vievätkin jo mennessään unelmien ihmemaahan, eikä hätä tai kiire pääse häiritsemään kuulijaa. Deerhunterin kitaristina parhaiten tunnetun herra Pundtin ensimmäistä sooloalbumia työstettiin kaksi vuotta, joten kaiketi on sopivaa, että se saapui arvioitavaksikin seitsemän kuukautta julkaisun jälkeen. Mihinkäs sitä kiireellä pääsee?

Eteerisyys ja usvaisuus ovat tiettyyn pisteeseen saakka tehokeinoja, mutta The Floodlight Collective useamminkin kärsii kuin hyötyy näistä elementeistä. Taakse häivytetyt vokaalit kuuluvat etäisinä kaikuina, joista ei usein ota selkoa ja jotka alkavat vielä useammin alkavat pännimään. Lyhemmät siivut kuten What Grows? ja Different Mirrors, jotka esitetään muita raitoja ryhdikkäämmin ja suorasukaisemmin, osuvat selvimmin maaliin. Jopa Quicksandin kaltainen puoli-western onnistuu seisomaan omilla jaloillaan, mutta muuten tyyneys tahtoo muuttua vetelyydeksi. Usvaista on, itse asiassa niin usvaista, että välillä ei erota enää mitään. Pundt kaipaa selkeästi itselleen vastahahmoa, joka emobändissä on Bradford Cox. Tällä kertaa studiossa yksin hääräämään päässyt Pundt kun on parin vuoden ajan unohtanut nostaa katseensa ylös lattiasta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-23
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.