Divine:Decay – Maximize The Misery

Suoraselkäistä Bay Area -thrashiä soittava supisuomalainen Divine:Decay julkaisee syyskuussa toisen pitkäsoittonsa. Linjasta ei olla tingitty ja tukka viuhuukin vanhaan malliin.

Seattlen suuruuksien jalanjälkiä asteleva D:D ei pyri tuomaan uusia tuulia metallimusiikkiin, vaan pitää vanhan koulun speedistä/thrashistä uskollisesti kiinni. Riffit ovat raivokkaita ja monotoniset laulukulut toimivat tehokkaana efektinä. Ulkomaan elävistä Divine:Decay muistuttaa eniten Testamentia, kotoisista bändeistä mieleen tulee Stone. Muusikot ovat teknisesti taitavia, eikä toteutus ainakaan tuotantopuolesta kiinni jää; tuottajana häärii nimittäin Janne Joutsenniemi ja miksauksesta vastaa Mikko Karmila. Loppujen lopuksi Maximize The Misery on kuitenkin melko tasapaksua ja tylsää junnausta. Kappaleista yksinkertaisesti puuttuu “se jokin”, sävellyksiä ei voi parhaalla tahdollakaan kehua hyviksi. Ulkoiset puitteet ja nostalgiaelementit eivät yksinään riitä. Biiseissä pitäisi olla myös sisältöä.

Imagopuoleen D:D sen sijaan tajuaa panostaa. Levyn kannessa komeilee kalvakka, verinen hirviö, bändin uusi maskotti. Kuvasta päätellen kaveri on tainnut käydä Pilvenmäen raveissa, siinä määrin on pahan näköisesti puukkoa tullut. Nimeä maskotille ei olla vielä keksitty ja ehdotuksia otetaan kuulemma vastaan. Koska Eddie on jo varattu, esitän nimeksi Retua, Kivisten ja Sorasten hengessä.

Vaikkei Maximize The Miserylle voi pitkää ikää levylautasella ennustaakaan, sen parissa viihtyvät varmasti niin uudet kuin vanhat thrash-fanit. Jos levyhyllysi pullistelee jo ennestään vastaavasta tuotannosta 20 vuoden takaa, kannattaa albumin hankkimista kuitenkin miettiä kaksi kertaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-09
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.