Dwyers, The – Gas Station Masturbation

Nyt on sellainen nimi albumilla, ettei voi olla läpipaska! Eikä olekaan. Levyn aloittava About to Crack lupaa aivan oikein, että yhtään vaivaannuttavaa suvantoluritusta ei tällä lätyllä kuulla. Jes! Täytepiisin täytepiisiä ei löydy, ainoa inasen vaivaannuttava asia levyllä on vähän tylsä parisuhdelussutus. Mutta ei käy The Dwyersia syyttäminen, sen verran yleisestä synnistä on kysymys.

Ihmetystä herättää, että albumi on bändin eka täyspitkä: sen verran tymäkkä kokonaisuus on saatu aikaiseksi. Touhu toimii yhteenkin pirun hyvin, mutta välitettäköön vielä erikoiskiitokset basson varteen.

Hurjia superjulkkisyhteyksiä halajaville… Ei kun, punkbändien ennestään niin selkeää jäsenistökarttaa sekoittamaan: bändin nykyinen kitaristi on Kakkis-rumpali ja Maakuntaradio-laulaja. Ja se Bergman… Kertokaa nyt joku viisaampi sitten, pitäisikö The Dwyersia sanoa Heartburnsin äpäräksi, pikkuveljeksi, isoveljeksi, koulukaveriksi vai aidoksi ja alkuperäiseksi Heartburnsiksi? Bändi itse toteaa vain, että The Dwyers syntyi Teemu Bergmanin hajoittaman ensimmäisen Heartburnsin ympärille.

Tämä on sitä perustavimmanlaatuista uudempaa punkrockia, joka uppoaa tällaiselle vähän puritaanimmallekin vanhemman runttuun rakastajalle. Tämä on sitä yksinkertaista, melodista ja suoraa ronkpuckia sopivalla säröllä (heitä-tähän-joku-bändi), jota kaikki yrittävät apinoida ja jota melkein kaikki kestävät kuunnella – eikä se siitä sen paskemmaksi muutu. Tällä kertaa täytyy antaa ei-yhtään-minkään-uuden-keksimisestä, mutta tontin täydelleen hoitamisesta nelonen. Ja vielä Turkuun!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-12-21
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.