Dingo – Live
On kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta siitä kun Dingo-hysteria oli pahimmillaan. Dingo-kuume ei silti ole vieläkään täysin laskenut. Bändihän on ollut pinnalla kaikki vuodet 80-lulun puolivälistä lähtien, vaikka se on ollut täysin hajonneenakin moneen otteeseen. Nyky-Dingo ei ole kuitenkaan enää sama Dingo ainakaan mitä tulee kokoonpanoon. Jonttu Virta (kitara), Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut), Pete Nuotio (koskettimet) ja Pepe Laaksonen (basso) loistavat tällä kesällä 2009 Turun Down by the Laiturissa äänitetyllä Livellä poissaolollaan. Dingo taitaakin olla nykyään ainoastaan laulaja Pertti Neumann (entinen Nieminen) ja bändi. Eipä yleisö taida tulla katsomaan tämän päivän Dingo-keikalle pulskistuneita vanhoja miehiä, vaan kuulemaan ikiklassikot livenä, onkin loppujen lopuksi ihan sama kuka ne biisit soittaa, kunhan Neumann laulaa. Vai onko?
Dingo-hysteria-aikojen keikalla oli tuhansittain pikkutyttöjä ja -poikia, yleisö on vaihtunut nyt viisikymppisiin naisiin ja karvaisiin ikäloppuihin heviäijiin. Meininki on edelleen kuitenkin kutakuinkin sama, porukka tietää etenkin vanhojen biisien sanat ulkoa ja on täysillä mukana alusta loppuun. Dingo onkin enemmän kuin sirkus, jolta tietää saavansa laatushow’n.
Live on aika köyhä antinsa osalta, eikä levy tarjoa yllätyksiä: levyllä on intro, seitsemän vanhaa klassikkokappaletta, kaksi vähemmän soitettua (Musta leski -levyltä Purppuraa, 2005 ja Skorpioninainen-albumilta Humisevan harjun paluu, 2008) ja päättävänä raitana pituutta lisäämään laitettu Indiana-studiokappale, jolloin Live ei olekaan 100%:sesti live. Mutta levy antaa äänellisen kuvan siitä mitä Dingo-keikat ovat tätä näkyä, ja onhan se nyt jotain. Dingon keikoilla on vieläkin loistava meininki, vaikka kulta-ajoista on aikaa jo reilu 20 vuotta.
Totta on kuitenkin, ettei vanha koira uusia lauluja keksi. Bändi on soittanut kaikki vuodet pääasiassa kahden ensimmäisen levyn biisejä, eikä siinä mitään väärääkään ole, olivathan biisit viihdyttäviä silloin, miksei usein myös nykyään. Konserttilavoilla puolestaan ei varmastikaan hirmuisesti vaihtelua nykyisin esiinny. Live-levyllä kuulee, että setissä on samat yleisönhuudatukset samoissa kohdissa kuin reilu vuosi sitten todistetulla keikalla. Veikkaan, että Dingo jatkaa myös tulevaisuudessa samojen biisien kierrätystä ja myy edelleen salit täyteen. Neumann täytti hetki sitten jo 50 vuotta, eikä tahti tunnu yhtään hidastuvan. Pitäähän rautaa takoa niin kauan kuin siinä on yhtään hehkua.
Kaikesta huolimatta herää kysymys, miksi yhtyeen ensimmäinen livealbumi ilmestyy vasta nyt, eikä silloin kun bändin kausi oli kuumimmillaan? Silloin keikkatallenteella olisi ollut takuuvarmasti enemmän tilausta uutta materiaalia odottaville faneille. Nyt livelevy vain muistuttaa yhtyeen olemassaolosta ja niistä vielä kultaisemmista ajoista, eikä juuri anna tunnustusta tämän päivän Dingolle. Vaikka kyllähän näitä biisejä aina silloin tällöin on mukava kuunnella, ehkä kuitenkin itse annan enemmän arvoa studiolevyille. Ei tämä levy nyt kuitenkaan aivan toivoton ole, olisin ehkä toivonut enemmän yllätyksiä ja ripauksen sitä vanhaa Dingo-tunnelmaa.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-09
Arvostelija : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.