1234567890 – Messiah

Ihanan ärsyttävästi nimetty 1234567890-duon musiikkia voisi sopivan tyhmänä vastaiskuna kutsua ”konerockiksi”, mutta lavennetaanpa nyt kuitenkin hieman. Vanhalla lo-fi-laitteistolla äänitetyt kitarat ja rumpupaukutukset on ilmeisesti kivikautisia trackeriohjelmia käyttämällä luupattu, pilkottu, hidastettu, nopeutettu, tuhottu ja koottu toisaalta suoraviivaisemmiksi toisaalta kollaasimaisemmiksi kokonaisuuksiksi.

Kakkoslevy Messiahilla kuultavat dekonstruktion hedelmät ovat useasti hyvinkin luontevan ja hauskan kuuloisia, industrialmaiseen toistoon luottavia mekastuksia. Yhtye ei ota itseään liian tosissaan. Se antautuu leikkimään äänien ja luuppien kanssa kuin lapsi hiekkalaatikolla. Kuin helvetin iso ja kömpelö lapsi. Välillä se on rasittavan mukahauska ja jankuttava, välillä oikein veikeä ja reipas. Välillä se saa leikkikavereita, kuten kaoottisenpuoleisessa Just Emotionsissä, jossa kuullaan kaikenlaisia vierailevia ääniä ja muuta jänskää.

Levyn tarttuvinta antia on levyn loppupuolella kuultava Keep Rockin’. Rokkimaisia säikeitä voi kuulla myös oivallisen pirstaloituneessa The Raidissä. Publifen intro hymyilyttää joka kerta ja on muutenkin mainio kappale. Muiden biisien kohdalla on hieman fiiliksestä kiinni jaksaako vaiko ei. 1234567890:n kokeellisempaan nikkarointiin perustava soundi on periaatteessa oikein vänkä, mutta kaikkia biisejä se ei jaksa millään kantaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-26
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.