Lita Ford – Wicked Wonderland

The Runawaysin kitaristina kuuluisuuteen noussut ja tyttöpunkrock-ryhmän hajottua menestyksekkään soolouran saavuttanut Lita Ford katosi musiikkimaailman kartalta joskus 90-luvun puolivälissä. Rockin ja metallin kuumimpiin kissoihin kuulunut blondi huomasi menestyksen tuulten kääntyneen, meni naimisiin, ryhtyi kotiäidiksi ja pysytteli poissa julkisuudesta seuraavat puolitoista vuosikymmentä. Tarina olisi voinut päättyä näin, mutta suurten 80-luvun tähtien paluut kuuluvat näinä päivinä rock’n’rollin arkeen, joten kai tämänkin oli vain tapahduttava.

Wicked Wonderland on todellisuudessa miltei yhtä paljon Lita Fordin kuin hänen puolisonsa Jim Gilletten paluulevy. Nitro-yhtyeen entisen kiljukaulan vaikutus läpi albumin on selvä, eikä kiekko istu ongelmitta Fordin muiden tuotosten sekaan. Aiempien albumeiden kiistaton kuningas, eli kitara, on useimmilla raidoilla haudattu paksuun, konevetoiseen alternative rockmetalli -äänimassaan. Koskettimien painoarvo ylittää usein jopa kuusikielisen, ja vaikka tämä on perusteltavissa uuden soundin metsästyksenä, on lopputulos usein lähinnä puolivillainen. Biisit eivät tartu, mammuttitautinen tuotanto turvottaa terveetkin ideat luotaantyöntäviksi, eikä Ford kuulosta uudessa ympäristössä lainkaan itseltään. Edes vihjailevat lyriikat eivät napsahda kohdilleen, vaikka joka toisella raidalla ollaan vispilä kourassa. Ehkä ensi kerralla kannattaisi kokeilla vaikka niitä vanhoja temppuja.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-09
Arvostelija : Mika Roth

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.