Haloo Helsinki – Enemmän kuin elää

Englanninkielinen käsite “Sophomore jinx” viittasi alunperin yliopisto-opiskelijoiden tai -urheilijoiden vaikeaan toiseen vuoteen. Suomennettuna ja musiikkielämään sovellettuna se tunnetaan yleensä kakkoslevyn kirouksena. Nyt tämä ilmiö tuntuu piinaavan Haloo Helsinkiä.

Pohjois-Helsingin bändikoulun tuorein hittiryhmä yllätti viime vuonna pirteällä debyytillään, jolta irtosi pari todella toimivaa sinkkulohkaisua. Vaikka levy olikin pääasiassa tuottaja Erno Laitisen luomus, oli mukava kuulla nuorta ja energistä pop-punkia Suomeen lokalisoituna.

Uutukainen Enemmän kuin elää toimii samalla kaavalla kuin edellinen nimikkolevy: kaavamaisiin pop-sävellyksiin sotketaan rosoisempia rock- ja punk-elementtejä, ja soppa maustetaan teini-iän tuntoja ynnä pääkaupunkiromantiikkaa tihkuvilla sanoituksilla. Yritys on jälleen hyvää ja ammattimaista, mutta tällaisten ryhmien onnistuminen mitataan raa’asti sävellysten tarttuvuudella ja sovitusten koukkuisuudella. Eikä näillä alueilla nyt nousta välttävää korkeammalle.

Haloo Helsingin tyyliä on viety aavistuksen raskaampaan suuntaan. Liekö kyse sitten suomalaisen hevikansan kosiskelusta vai mistä, mutta valinta tekee levystä tasapaksun angstipötkön. Säröisemmät kitarat eivät sytytä, kun biisitkin ovat keskimäärin melko suoraviivaisia. Mukaansatempaavat melodiakulut ovat vähissä, ja kovimmat hittikertsit vesitetään laiskalla sovituksella. ”Pistäkää menemään vaan niitä voimasointuja”, on selvästi ollut tuottajan ohje kitaristeille.

On tälläkin lätyllä hetkensä: Yksi ilta unohdusta ja kesäkumibiisi Mun sydän sanoo niin ovat ihan kelvollisia ralleja, mutta silti albumin yleisilme jää äärimmäisen yksitoikkoiseksi. Onneksi uudet metallivaikutteet sentään tuovat mukanaan pari todella absurdia hetkeä. Hulvattomimpana Eerikan introriffi, joka kuulostaa aivan Helloweenilta.

Haloo Helsingillä on kaikki palikat hyvän popin tekemiseen: tuotantokoneiston tuki, soittotaitoa ja karismaattinen keulahahmo Elli. Ehkä laulajalle pitäisi antaa entistä rohkeammin sanoitusvastuuta sen sijaan, että levy-yhtiön jätkät yrittävät tulkita helsinkiläisteinien ahdistusta. Ainakin jonkin on tulevaisuudessa muututtava, sillä juuri nyt homma ei oikein toimi saati erotu massasta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-19
Arvostelija : Ilkka Kärrylä

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.