Paramore – Brand New Eyes

Nuorisolle kaupataan tällä hetkellä jos jonkinlaisia emo-pop-punk -bändejä, joiden soittajat eivät ole itsekään välttämättä ohittaneet teinivuosia. Tuotteistus lemahtaa yhtyeissä vahvana, ja yleensä rankkojen riffien takaa paljastuukin hyvin tavanomaisia poppistemppuja. Tämän vuoksi Paramoren edellinen levy, Riot!, oli ainakin meikäläiselle virkistävä tuttavuus. Sen hittibiiseissä oli vetävien kertosäkeiden lisäksi herkullisia riffejä ja kivoja rytmikikkoja.

Tuoreella Brand New Eyesilla Paramore on jäänyt paikalleen polkemaan, mikä ei sinänsä ole yllättävää onnistuneen levyn jälkeen. Lähes muuttumattomat soundit ja kappalerakenteet olisi helpompi sulattaa, jos sävellyskynää olisi teroitettu entisestään. Valitettavasti biisimateriaali on ottanut jopa askeleen taaksepäin. Se on aika vakava juttu bändille, joka luottaa ennen kaikkea kertosäkeiden yhteislaulettavuuteen.

Avausraita Careful kuvaa hyvin koko levyn ilmettä. Periaatteessa kaikki on kohdallaan: Introriffi on ihan toimiva, Hayley Williams esiintyy tutun uhmakkaasti, eikä rumpali Zac Farro vieläkään suostu pitäytymään peruskompissa. Jostain syystä kappale ei kuitenkaan lähde lentoon, vaan jämähtää massiivisiin kitaravalleihin. Kertsi ei potki riittävästi, eikä soitannollinen kikkailukaan innosta.

Moni muukin uusi biisi kärsii samoista ongelmista. Esimerkiksi Turn it Off ja Feeling Sorry alkavat suht lupaavasti, mutta kertosäkeisiin ei löydy enää tarvittavia paukkuja. Vielä huonommin käy albumin verkkaisimmille vedoille. The Only Exception on varsin helposti unohtuva puoliakustinen slovari, ja All I Wantedin mahtipontinen maalailu puolestaan kahlaa hyvin pitkästyttäviä vesiä.

Vaikka Brand New Eyes lipsuu pahasti keskinkertaisen puolelle, pääsevät Hayley ja pojat muutamalla kappaleella lähelle Riotin täysosumia. Energinen sinkkubiisi Ignorance ja hilpeä duuriralli Looking Up kestävät kovempaakin kuuntelua, mutta kovin riffi ja maukkain bassoklangi löytyvät Brick by Boring Brickistä. Kun erityistarkkailuun joutuva kertsikin saa puhtaat paperit, on levyn ykkösbiisin titteli selviö.

Toivon vilpittömästi, että Paramore ei jämähdä pelkäksi takuuvarmaksi, kertakäyttöisiä kevytpunk-hittejä tehtailevaksi rahasammoksi. Se olisi melko helppoa nyt, kun Hayleyn liekehtivänpunaiset hiukset ovat tehneet bändistä brändin. Brand New Eyesilla havaittava taantuma vaikuttaa huolestuttavalta, mutta levy on kaikesta huolimatta keskimääräistä omaperäisempi genrensä edustaja. Onneksi toivonsa voi aina laskea sen seuraavan levyn varaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-19
Arvostelija : Ilkka Kärrylä

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.