Frank Turner – Poetry of the Deed

I bought my soul back from the devil, now I’m keeping it all to myself. Vai sittenkin the world has changed, and I must change as well? Oli syy mikä hyvänsä, Frank Turner on hylännyt Million Dead -aikojensa hardcorepunkin, ja veivaa nyt rauhallisemmin. Kaksi aiempaa soololevyä kulkivat mies ja kitara -hengessä, mutta Poetry of the Deedillä on mukana kokonainen bändi.

”Vanha” (no, ainakin kriittisen 27 ikävuoden rajapyykin ylittänyt) punkkari osaa edelleen kritisoida loputonta mukautumista ja tylsyyttä. Simppeleissä sanoituksissaan hän muistuttaa, kuinka yksinkertaista elämä loppujen lopuksi onkaan – pitää vain uskaltaa tarttua toimeen ja toimia omien, ei valmiiksi syötettyjen arvojen mukaan. Let’s grab life by the throat and live it to pieces! Joukkoon toki mahtuu myös rakkauslaulua, oodia omille vanhemmille sekä kaveri Danille.

Levyn ensimmäiset neljä biisiä ovat varsin kelpoja, ja antavat odottaa tasalaatuista, mutta silti sopivan vaihtelevaa kokonaisuutta. Erityisesti Try This at Home on sitä, minkä hra Turner parhaiten hallitsee, eli reipasta, anteeksipyytelemätöntä ilottelua sopivan saarnaavin sanankääntein. Koko levyllä on läsnä kotikutoisuus, joka erottaa musiikin Amerikan suuruuksista. Periaatteessa esimerkiksi Poetry of the Deedin kertosäe voisi helposti täyttää suurenkin stadionin kaiuttimet, mutta mahtipontisuus puuttuu.

Syy siihen, että Turnerin musiikki on helposti lähestyttävää, lienee juuri miehen maanläheisyys. Kuten hän itse toteaa, ”there’s no such as thing as rock stars, there’s just people who play music / and some of them are just like us and some of them are dicks. Turner kun on just like us -muusikko, joka ei asetu kuulijan yläpuolelle; mitä nyt vähän neuvoo, miten tätä elämää oikeastaan pitäisi elää. Mutta jos ihminen on niin tyhmä, ettei osaa itse miettiä what’s more important than days like today, on hyvä, että edes satunnainen muusikonrenttu siitä silloin tällöin muistuttaa.

Voi hitsi, kun tätä levyä olisi kiva ylistää loputtomiin! Sydänverellä laulava Turner on pakahduttavaa kuunneltavaa. Ainoa asia, joka erottaa Poetry of the Deedin viidestä tai edes neljästä tähdestä on se, että levyn alkupuoliskon lupailema tasalaatuisuus puuttuu. Esimerkiksi Isabel on hempeydessään melkein korni – etenkin loistavien The Roadin ja The Fastest Way Back Homen rinnalla. Yhtä huonosti kokonaisuuteen istuu Richard Divine -renkutus. Lopetusraita Journey to the Magi on varmasti taianomainen tunnelmanluoja hämyisillä klubikeikoilla, mutta tavallisiin stereoihin se istuu vain erikoistilanteessa.

Turnerin edellinen pitkäsoitto Love Ire & Song kärsi samanlaisesta syndroomasta. Yhdistämällä näiden kahden albumin parhaat palat olisi syntynyt viiden tähden melkein-klassikko, sillä kummallakin levyllä ne heikommat biisit kärsivät huippuhetkien läsnäolosta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-19
Arvostelija : Anne Salomäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.