Mark Knopfler – Get Lucky

Dire Straitsin nokkamiehenä maailman pikkusormensa ympärille kietonut Mark Knopfler on jo pitkään esiintynyt soolomiehenä. Uusin tuotos tällä jälkimmäisellä uralla on Get Lucky.

Kuusikymppisten naisten ja toimitusjohtajien julkinen, sekä allekirjoittaneen salainen, suosikki on saanut Get Luckyn muodossa ulos itsensä näköisen levyn. Ajoittain Knopflerin maaginen kosketus saa aikaan samalaisia väristyksiä, kuin silloin ammoin Telegraph Roadin tulviessa ensi kertaa korviin. Äärettömän sympaattisen Knopflerin mukavan miehen maine kuuluu myös tuotannossa, mikä ihastuttaa monia, sekä vihastuttaa ehkä vielä useampia.

Jos Mark Knopfler on tehnyt maailman suurin piirtein myydyimmät AOR-hitit kautta aikojen, saattanut moottoripyöräjengiläisiä liikutuksen kyyneliin, ja tuottanut ”Weird” Al Jankovicin musiikkia, ei epäuskoisuudella ole rajoja, kun Get Lucky pyörähtää käyntiin. Tyylikäs soitto on kaunista, ja kilpailee tasaväkisesti Knopflerin koko laajan tuotannon kanssa. Tässäpä on jälleen osoitus siitä, ettei teknisellä osaamisella ole mitään merkitystä, jos lahjat musiikin tekemiseen ovat muuten korkealla tasolla.

Eihän Mark Knopflerin poljento mitään reipasta groovea ole, ja uran varrelle mahtuu paljon tyhjänpäiväistäkin juustoilua. Parhaimmillaan esiin nousee kuitenkin juuri Get Luckyn kaltainen yksinkertainen, kaunis, ajoittain kelttiläisvaikutteinen musiikki. Knopfler kirjoittaa henkilökohtaista musiikkia salanimillä. Salanimillä siten, että tapahtumat ja tunnelmat heijastelevat usein miehen omaa elämää ja sielunmaisemaa, mutta nimet ja tapahtumapaikat saattavat olla muutettuja. Ehkä tässä on miehen parhaimmillaan hyvinkin koskettavan otteen salaisuus.

Get Lucky on hidastempoista tarinankerrontaa, kauniita sävellyksiä ja korvia hiveleviä melodioita. Harmittavasti kuitenkin levy on aika tasapaksu, eikä räväyttäviä paloja juuri löydy. Knopflerin soolotuotanto on hyvin erilaista kuin Dire Straits, mikä on mukavaa, mutta itse kuulisin mieluummin hieman enemmän tyylikästä kitarointia kuin kelttiläisiä perinnesoittimia. Mark Knopfler on tehnyt paljon myös elokuvamusiikkia, ja sellaiseksi osa Get Luckynkin biiseistä hyvin soveltuisi. Monteleone on kuin suoraan jonkun gangsterileffan lopputeksteistä, Cleaning My Gunista puhumattakaan. Viimeksi mainittu tosin on jo perinteisempää soundia kirkkaine kitarasoundeineen.

Mark Knopflerin kuudes sooloalbumi on taattua tavaraa miehen musiikkiin jo ennestään ihastuneille, mutta uusille kuulijoille se tuskin tarjoaa mitään ihmeellistä. Kunnioitettavaa jyhkeyttä, mutta ajoittain armottoman tylsää. Mikäli säyseä musiikki aikuiseen makuun sopii pirtaasi, voi Get Lucky olla mainio valinta. Perheen pienimmille voisi silti suositella 30 vuotta vanhempaa tuotantoa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-12
Arvostelija : Ville Kuitunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.