Steve Morse Band – Out Standing in Their Field

Kitarasankareihin on vaikea suhtautua välinpitämättömästi; suurin osa ihmisistä joko rakastaa tai vihaa näitä egoistisia tiluttelijoita. Itse olen pahasti koukussa soitannolliseen virtuositeettiin ja tiukkaan yhtyemusisointiin, joten olin jo etukäteen innoissani saadessani Steve Morse Bandin uuden instrumentaalilevyn arvosteltavakseni. Lupaileehan jo albumin monimerkityksinen nimikin, että tiedossa on omassa sarjassaan ylittämätöntä menoa.

Nykyään Deep Purplen kitaristina parhaiten tunnettu Steve Morse on jo vuodesta 1984 tehtaillut musiikkia nimeään kantavan trion kanssa. Soolo-Morsen tyyli muistuttaa paljon muita tunnettuja kitaravelhoja, kuten Jeff Beckiä ja Joe Satriania. Perusta on hard rockissa, mutta mukaan eksyy toisinaan elementtejä jazzista, kantrista ja taidemusiikista. Pääosassa on kitarailoittelu, jota yhtä lailla taitavat ja todella mehukkaasti groovaavat basisti Dave Larue ja rumpali Van Romaine tukevat.

Lyödäänpä faktat pöytään heti kättelyssä: Out Standing in Their Field on todella vahva levy. Upeita melodioita, sooloja ja miehekästä hard rock -rouhintaa putoilee tasaisesti koko platan keston ajan. Jo avausbiisi Name Dropping käynnistyy tymäkällä riffillä, joka tuo mieleen Morsen nykyisen työnantajan parhaat palat. Vastaava rock-meininki hallitsee tämänkin jälkeen, ja homma etenee ihailtavalla varmuudella. Brink of the Edge tarjoaa komeaa teeman variointia ja Flight of the Osprey esittelee koko albumin upeimman melodian, jossa on juuri sopiva annos kornia mahtipontisuutta. Monen biisin draivilla ja tarttuvuudella päästään jopa Joe Satrianin 80-luvun huipputuotosten tasolle, mikä on kitaramusiikissa aina ilahduttavaa. Myös basistin peukkutyöskentely ja tyylikäs soolosoundi ansaitsevat maininnan.

Tälläkään levyllä ei pystytä täysin väistämään instrumentaalirockin perinteisiä sudenkuoppia. Sorminäppäryyttä esittelevät soolot muuttuvat venytettyinä yksitoikkoisiksi ja etenkin Time Junctionissa Morse sortuu tähän helmasyntiin. Biisin japanilaistyylinen introkaan ei täysin avaudu minulle. Toinen aavistuksen yhdentekevä biisi on kantripala John Deere Letter. Näistä huolimatta Out Standing in Their Field on kauttaaltaan korkeaa laatua. Jopa pakolliset slovarit toimivat moitteetta. Suuria innovaatioita Morse yhtyeineen ei esittele, mutta koska käsillä on paras kitaralevy pitkään aikaan, on miehelle pakko antaa krediittiä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-09
Arvostelija : Ilkka Kärrylä

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.