Abandon – The Dead End

Ruotsalainen doom-ryhmä Abandon laskeutuu yhä pimeämpään, lohduttomampaan synkkyyteen järkälemäisellä kahden cd:n mittaisella The Dead End -albumillaan. Mehdi Vafaein soittamien urkujen läsnäolo vie myös musiikin tyylillisesti edellisen In Reality We Suffer -levyn likaisemmasta, ajoittain sludgevivahteisesta möyrynnästä kohti hartaan surumielistä hautajaisdoomia. Synkeä hautajaistunnelma onkin traagisen sopiva, sillä bändin vokalisti Johan Carlzon menehtyi viime joulukuussa huumeyliannostukseen. Siinä vaiheessa tämä bändin kolmas albumi oli kuitenkin jo ehditty äänittää.

The Dead End on monella tapaa raskas levy kuunnella. Eeppiset kappalekestot kuuluvat toki genreen, mutta välillä laahataan ja fiilistellään suhteessa sävellykselliseen substanssiin perustelemattoman pitkään. Hyvissä biiseissä tuo kiireettömyys ei tietenkään haittaa ja kuten minimalistisen instrumentaalinimiraidan kohdalla, musiikki aikaansaa hyvin meditatiivisen atmosfäärin. Tuskainen kituuttelu, vaikkakin puuduttavaa, istuu myös täydellisesti Carlzonin raastavaan, totaalisen toivoa vailla olevan ulosannin taustalle. Seasta löytyy myös kompaktimpia esityksiä kuten levyn parhaimmistoon lukeutuva Falling Into Place. Parhaiten Abandon onnistuu kuitenkin In Reality Sufferissa, joka on ihan eri kappale kuin edellislevyn nimiraita.

Ei tätä 105-minuuttista opusta silti yhdeltä istumalta ihan tuosta vain kuuntele. Kyse ei ole niinkään siitä, että The Dead End välillä äityy turhan monotoniseksi. Tai itse asiassa ironisesti on, koska tuo hieman vaillinaisesta sävellys- ja sovitustyöstä johtuva tapahtumaköyhyys ja ilmavuus antaa tilaa pohdiskelulle ja tunteiden virralle. Omalla kohdallani emootiot liikkuvat akselilla luopuminen, suru ja epätoivo, mitkä mielestäni ovat huomattavasti väkevämpiä ja edustavampia elementtejä tälle levylle kuin painostavuus tai uhkaavuus. Läheisen ihmisen menettäneenä levyn tunnelmaan uppoutuminen on niin helppoa että sattuu. Se tuo kipeitä muistoja pintaan, mutta samalla levyn hartaassa intiimiydessä on jotain puhdistavaa. Levy toimiikin paremmin eräänlaisena requieminä kaikkien rakkaille kuolleille ystäville kuin albumikokonaisuutena. Joka tapauksessa levy jättää lähtemättömän vaikutelman, jota on pakko arvostaa korkealle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-09
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.