Gnaw Their Tongues – All the Dread Magnificence of Perversity

Vanhana kunnon videosensuurin aikakautena 90-luvun alussa ei Suomessa kauhuleffojen katseleminen ollut mikään yksinkertainen tehtävä – jos siis tahtoi saada käsiinsä ns. ”kovaa kamaa” leikkaamattomana. Ja sehän toki kiinnosti yläasteikäistä leffafriikkiä. Pitkällisen metsästyksen tuloksena iskettiin sitten kaverin kaverin kaverin kaverin kaverilta kopioitu kielletty VHS-hedelmä soittimeen ja fiilisteltiin hädin tuskin tunnistettavaa suttukuvaa porukalla. Jatkuvan kopioimisen seurauksena myös elokuvan ääniraita käyttäytyi omituisesti, dynamiikan heitellessä villisti. Nauhassa oli useasti eksoottinen tekstitys, ja useasti se tekstitys oli hollantia. Alankomaista, jossa on jo pitkään suhtauduttu vapaamielisesti erinäisiinkin asioihin, tulee myös äärimmäisen painostavaa ja painajaismaista musiikkia soittava Gnaw Their Tongues. Musiikista, jonka voisi kuvitella soivan kidutuskammiossa tai vaikkapa snuff-leffan soundtrackillä, vastaa salaperäinen Mories.

Amerikkalaisen Crucial Blastin cd:llä julkaisema All the Dread Magnificence of Perversity lienee Gnaw Their Tonguesin lukuisia epämääräisiä UG-julkaisuja sisältävän diskografian korkeaprofiilisempia nimekkeitä. On hankalaa erottaa mitä levyllä oikeastaan tapahtuu likaisen doomahtavan säröbasson, teollisesti kolisevien perkussioiden ja black metal -rääkymisen lisäksi. Noisen ja dark ambientinkin alueille vyöryvä, mahtipontinen orkesterimusiikki, tuntuisi olevan osaksi kollaasi/sample-pohjasta, osaksi syntetisaattoreilla ja efekteillä rakennettua. Läpi levyn kahdeksan raidan kuullaan myös ties mistä poimittua häiriintynyttä puhesämpleä. The Stench of Dead Horses on My Breath and the Vile of Existence in My Handin tekstin alkuperäksi mainitaan tosin 1800-luvulla eläneen, ranskalaisen Gustave Flaubertin runo.

All the Dread Magnificence of Perversityn painostavuus ei hellitä hetkeksikään ja lyö kaikessa ylitsevuotavan teatraalisessa kauhukabinettitunnelmassaan reippaasti yli. Gnaw Their Tonguesin äärinihilistinen ääni-ilmaisu tasapainoilee välillä naurettavuuden rajoilla, mutta lopulta se kuitenkin onnistuu säilyttämään tietynlaisen salaperäisen jännitteen ja kulttiviban. Kuulija heittäytyy miettimään auteurin tarkoitusperiä. Miten nämä äänet on tuotettu? Kuka tällaista oikein tekee ja miksi? Kenelle? Mikä piru niitä oikein riivaa?

Näin mietteet ajautuvat takaisin VHS-menneisyyteen. Ennen vanhaan videovuokraamoiden hyllyiltä saattoi löytää mitä omituisimpia 80-luvun reliikkejä, joiden alkuperä ja ylipäätään olemassaolon syy olivat yhtä lailla hämärän peitossa. Kasettien outoa hohtoa hämmensivät edelleen kansia koristelevat kornin liioitellut myyntilauseet: ”Tervetuloa pahimpaan painajaiseesi!”, ”Ei heikkohermoisille!”, ”Älä katso tätä yksin!”. Jotain samaa on myös Gnaw Their Tonguesissa, vaikka se pyrkiikin olemaan huomattavasti vakavahenkisempi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-30
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.