Disfear – Misanthropic Generation

Jos levyn kannessa mainitaan Ruotsin kultakurkun Tomas Lindbergin nimi, niin yleensä se tarkoittaa sitä, että lätty sisältää laatumateriaalia. Onhan mies entuudestaan tuttu niin At The Gatesista, Lock Upista, kuin The Crownistakin, jossa miehellä oli kuitenkin vain hyvin lyhyt visiitti. Odotin siis paljon myös Disfearin uudesta julkaisusta, varsinkin, kun yhtye oli minulle entuudestaan tuntematon. Valitettavasti koin pettymyksen.

Onko tämä sitten sitä kuuluisaa metalcorea? Oli mitä oli, sillä omaan korvaani tämä kuulostaa lähinnä hardcore vaikutteiselta punkmetallilta. Levyn kappaleet kuulostavat kaikki samanlaisilta. Sama komppi, samat riffit ja samaa jatkuvaa huutoa, jossa ei variaatoita kuulla, mutta eivätpä ne taida tämäntyyppiseen musiikkiin kuuluakkaan. Yleensä nautin Tompan vokalisoinneistä, mutta tällä levyllä ne ovat todella puuduttavaa kuunneltavaa. Koska punk-tietämykseni on hyvin rajoitteista, niin ainoa bändi, johon Disfearia voin verrata on junttipunkin legendaarinen pää-äänenkantaja Klamydia, vedettynä metallifiltterin lävitse.

Vaikka minä en levystä pitänytkään, niin se ei tarkoita sitä, että sinä, punk-henkinen metallisti, et pitäisi siitä. Uskon, että levy uppoaa tämäntyyppisen musiikin ystäviin, kuin kuuma veitsi voihin. Levyllä on kuitenkin todella hyvin tuotettu äänimaailma, mikä onkin ainoa asia, joka pelastaa tämän julkaisun huonoimmalta mahdolliselta arvosanalta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-27
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.