Verminous – Impious Sacrilege

Vanhassa vara parempi, julistaa ruotsalaisporukka Verminous Impious Sacrilege -pitkäsoitollaan. Kauhuleffatyyliin soitetun pianointron jälkeen Spawn of Satan’s Curse kertoo hetkessä mistä on kyse. Verminouksen päivät kuluvat leppoisasti brutaalia ruotsalaista kuolometallia veivatessa. Ei tosin ihan sitä tavallisinta laatua olevaa deathia, bändin esikuvana ja ihailun kohteena kun on At the Gatesin muinainen esiaste Grotesque.

Death metal -käsitteen esimerkiksi In Flamesiksi mieltävä voi vetää levyä kuullessaan kahvit väärään kurkkuun. Impious Sacrilegella meno on nimittäin sen verran raakaa teurastusta. Kappaleet ovat lyhyitä ja pääosin nopeita rypistyksiä. Kitarat murjovat raskaita ja useimmiten yksinkertaisia mutta aika vaihtelevia riffejä, bassokin kurnuttaa siellä jossain ja vokalisti Linus Björklundin äännähtely on tyypillistä death-rääkymistä. Paketti kuorrutetaan mehevällä kellarisoundilla, jonka puitteissa ei abyssien ja finnvoxien perään haikailla. Ja miksi tarvitsisikaan, musisointi kun kuulostaa sille ominaisessa äänimaisemassa varsin mehukkaalta. Verminous on hieman kuin Bloodbathin vähemmän sliipattu pikkuveli.

Mistään mestariteoksista ei sävellysten kohdalla kannata puhua, mutta kyllä ne asiansa ajavat. Itse asiassa suuhun jää hieman sellainen maku, että bändin tarkoitus on oman paremmuutensa todistelun sijaan ollut pikemminkin esitellä omaa musiikkimakuaan ja nostaa tavallaan unohdettua genreä edes hieman päivänvaloon. Siinä Verminous onnistuukin kohtalaisesti, mutta näin selkeä rajojen asettaminen musiikille on myös bändin heikkous. Olisi ehkä rakentavampaa kehittää ilmaisua omaan suuntaansa kuin perustaa koko bändinsä konsepti toisen yhtyeen kumarteluun. Omaan ilmeeseen Verminouksen kavereilla olisi kyllä ainesta ainakin soittotaidon puolesta.

Tietystä rajoittuneisuudestaan huolimatta Impious Sacrilege on ihan mukiinmenevä puolituntinen. Kappaleiden raakuutta ei ole vedetty överiksi vaan rienaamista harrastetaan hyvän – tai tässä tapauksessa pahan – maun puitteissa. Levy on vanhemman ruotsiosaston ystäville varmasti katsastamisen arvoinen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-11
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.