Saidian – Evercircle

Melodista metallia puskeva saksalainen Saidian olisi helppo kategorisoida tylsäksi ja kliseiden täyttämäksi kokoonpanoksi, ja tuomita alimpaan helvettiin miljoonan muun bändin jatkoksi jonon päähän. Tarkempi tutustuminen tuottaa kuitenkin mielihyvää korvassa ja huomaan bändin soittavan varsin teräväkuntoista melodista heavy- ja power metalia. Keulassa häärii monessa liemessä keitetty Markus ”Engel” Engelfried.

Pelkästään sanat ”heavy” ja ”power” eivät vie vielä kovinkaan lähelle Saidianin ulosantimien äärelle. Bändi luottaa materiaalinsa vahvasti balladeihin ja 80-lukuhenkiseen soundiin. Välillä tulee mieleen jopa Europe, vaikka selvästi eri genren parissa tässä häärätään. Nopsakammista osuuksissa ollaan melkoisen tyylipuhtaassa powerissa. Bändi itse kertoo vaikuttajikseen muun muassa Stratovariuksen sekä Edguyn, mutta etenkään ensimmäinen ei osu kovinkaan tarkasti määritelmäksi, etenkään koko levyä ajatellen. Bändi on heikoimmillaan juuri näissä laukkaosuuksissa ja vahvuutensa onkin hitaammissa paloissa. Toki yhtyeen heavympiakin biisejä kelpaa kuunnella hetken jos toisenkin.

Evercircle korkataan perinteikkäällä laukkavauhtia etenevällä eniten Stratovariuksen mieleen tuovalla power-biisillä Out of the Shadows, joka on melkoisen mauton kaikkine kliseineen. Ravit jäävätkin sitten hetkeksi siihen, seuraavana tuleva Tokyo on Saidianille eräänlainen hitti tarttuvine loputtomine toistokertosäkeineen. Biisi sinänsä soi varsin kasarivetoisella hard rockilla ja jää hyvin mieleen, kuten myös Salomon´s Dance, Once in My Dreams sekä useat muut levyn biisit.

Saidian ei ole kuitenkaan järin omaperäinen ryhmä oikeastaan millään osa-alueellaan. Musiikki on hyvin soitettua ja tuotantopuoli on kunnossa. Vokalistin ääni on voimakas ja välillä rauhoittavan herkkä, mutta aika monella muullakin heavyvokalistilla tuntuu nykyään löytyvän samanlainen. Sanoituspuolella puidaan muun muassa ihmissuhteita, sekin karsina on koluttu läpi miljoona kertaa aiemmin. Silti täytyy sanoa, että tarttuvia tunnelmallisia kappaleita kuulee mielellään useampaan kertaan, eikä bändi kuulosta puuduttavalta, vaan soitosta huokuu raikkaus ja rakkaus juuri tämän sortin musiikkiin, niin mikäpäs siinä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-11-16
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.