Lion´s Share – Dark Hours

Itselleni kohtalaisen tuntemattomaksi jäänyt Lions Share yllättää uudella Dark Hours -levyllään. Odotukset eivät olleet kummoiset, kun ainoa aiempi kokemus bändistä oli pystyyn nukahtaminen jäähallin keikalla joskus vuosia sitten. Aika on kuitenkin kohdellut Lions Sharea hyvin, tai sitten arvostelijan maku on kypsynyt, sillä Dark Hours on kuunneltavan arvoinen levy.

Astral Doorsistakin tuttu Patrik Johansson on ensimmäinen tekijä, johon Lions Sharea kuunnellessa kiinnittää huomiota. Miehen ääni on hyvin lähellä Ronnie James Dion ilmaisua, jopa maneereja myöden. Dio on tietysti Dio, eikä arvostelun kirves pure yhteen kovimmista äänistä populaarimusiikin historiassa. Johanssonin tapauksessa mukana on onneksi riittävästi myös omaa pohjaa, ettei mistään varsinaisesta apinoinnista kannata puhua. Ääni on kaikessa komeudessaan niin hieno, etteivät vertailut Dioon ja Coverdaleen ole vailla perusteita.

Dark Hoursin biisit ovat hyvin perinteistä metallia. Koko bändi nojaa vahvaan vokalistiin, mikä onkin elinehto kun soitetaan tämän tyylistä musiikkia. Peli avataan rivakasti kappaleella Judas Must Die, joka esittelee myös bändin toisen selkeän kivijalan, kitaristi Lars Chrissin. Miehen soolot ovat silkkaa timanttia, täydellisesti sopivaa kuorrutusta Johanssonin laulun päälle. Phantom Rider, Full Metal Jacket sekä Space Scam levyn loppupuolella ovat niin tiukkaa tavaraa, että arvostelijakin laukkaa arjen koittaessa kiireesti levykauppaan. Kun vaikutteet ovat Dion, Judas Priestin ja Deep Purplen tasoisia, ja jälki näin vakuuttavaa, ei ole kahta sanaa siitä, etteikö Lions Share olisi ansainnut paikkaansa edellä mainittujen joukossa. Seuraavalle keikalle en varmasti nukahda.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-19
Arvostelija : Ville Kuitunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.