Wildhearts, The – Chutzpah!

Volbeat-tuottaja Jacob Hansenin käsittelyssä The Wildheartsista on puristettu entistä tehokkaampi rokkikone. Omaa korvaani sulostuttaneet rönsyilevät kitarajuoksuttelut ovat osittain poistuneet pakista. Todellisen paluulevyn, The Wildhearts (2007) -albumi kruunasi pitkät monimuotoiset, mutta groovaavat jyräraidat. Rooting for the Bad Guy on edelleen yksi 2000-luvun parhaita rock-jyystöjä. Toisaalta Chutzpah! tuo esille Gingerin hohdokkaan melodiantajun entistä enemmän pinnalle.

Nykyinen The Wildhearts -kokoonpano on ollut kasassa vuodesta 2006 ja se on pitkäkestoisin ryhmä koko bändin lähes 20 vuoden historiassa. Ensimmäistä kertaa bändin historiassa Ginger on hyväksynyt täysivaltaisesti muut bändit jätkät kiinteäksi osaksi yhtyettä. Tällä levyllä muut soittoniekat ovat saaneet entistä enemmän vastuuta lead-lauluista ja säveltämistä. Ehkä hivenen liikaakin.

Albumin alkupää on suorastaan ärsyttävän suoraviivaista The Wildhearts -mittarilla. The Jackson Whites ja Plastic Jebus ovat perusteräviä raitoja, jotka eivät jaksa täydellisesti innostaa. Ärsyttävän simppeli sinkkuraita The Only One on niin loppuun kulutettu teema, ettei enää jaksa kuunnella näin simppelistä sanoitettuna. Toisaalta ajateltuna, tuhannet bändit olisivat kateellisia jo näin tiukoista rock-anthemeista.

Valitettavasti omaa mieltä hivelevät pahaa enteilevät roisit kitaravallit puuttuvat lähes täysin. Tim Smithin alkuriffit sentään menee tähän kategoriaan. Kappaleella Ginger tuo esille esikuvansa ja sitä kautta hänet uuden yleisön tietoisuuteen. Pikaista paranemista The Cardiacs Tim Smithille. Toivottavasti et ole enää kehnojen mikrofonien riivaamana. Chutzpah-raidan vocoder-laulut ärsyttävät. Eikö näistä vieläkään pääse eroon? Kappaleen riffittely sen sijaan on sitä tuttua mannaa korvilleni. Kappale muistuttaa eniten vanhoja klassikkoraitoja.

Pidän eniten siitä Wildheartsissa, jossa tymäkät kitatariffit ja melodiat vaihtelevat sarjatulella yltyen huumaavan tehokkaaksi kokonaisuuksia. Uusin levy menee hivenen liikaa omasta mielestäni melodioiden ehdoilla, mutta varmasti kaupallisessa mielessä Chutzpah! on tarttuvampi tapaus. Kaikesta kritiikistä huolimatta The Wildhearts on edelleen pirteää, energistä, positiivista ja samalla vimmaista rock-ilotulitusta, johon harvat bändit pystyvät.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-09-28
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.