Sham Rocks, The – Ride the Wave

”Rajallisten resurssien vuoksi jotain pientä jäi kaivelemaan mutta erittäin tyytyväinen bändi on tuotokseensa”, toteaa The Sham Rocks demonsa saatekirjeessä. Kyseinen pirkanmaalaisviisikko ei ole ainoa demotason pumppu, joka painii rajallisten resurssien kanssa: useissa demoissa on reilulla kädellä sitä kuuluisaa toivon siementä, mutta esimerkiksi suttuinen äänitysjälki vie huomion musiikillisilta ansioilta. Ride the Wave ei kuitenkaan edes hivottele pahinta päätä, mutta esimerkiksi laulu puuroutuu paikoin soitinten sekaan – ehkä juuri äänitysteknisistä syistä.

Kun ykkösraidan Owl’s Eye laittaa soimaan, kuulostaa solisti Robbien ääni alkuun hieman väkinäiseltä ja pakotetulta. Kertosäkeeseen mennessä meininki lämpiää mukavasti, ja ääneen alkaa ilmetä sävyjä. Irlantilainen laulaja on yksi yhtyeen vahvuuksista, sillä englannin kielen lausunta on luonnollisesti sujuvaa. Sanoitusten ymmärtämiseen ei kuitenkaan englannin kielen korkeakouluopintoja vaadita. Esimerkiksi ”I don’t care if you leave me / I just want you outta here” säkeen sanoma menee perille jo vähän vähemmänkin kieliä puhuneelle. Lyriikoissa ei kuitenkaan ole varsinaista moitittavaa: The Sham Rocksin rockissa ei ole kyse runoilusta.

Jo mainittu Owl’s Eye ja L.S.T. edustavat raskaanpuoleista paahtoa, joiden jälkeen nimibiisi Ride the Wave kuulostaa Foo Fightersilta. Mahtipontisemmin soitettuna ja täydemmillä keuhkoilla laulettuna kappale voisi hyvinkin kuulua stadionrockbändin katalogiin. Beer Song puolestaan on rytmikäs rockvetäisy.

Viimeiseksi raidaksi jätetty Michael Jackson -laina Billie Jean on muovattu bändin tyyliin sopivaksi, ja loistava alkuperäiskappale on saanut uuden asun. Hommassa on onnistuttu niin hienosti, että kyseinen versio voisi hyvinkin olla kova rockdiskotanssittaja. Bändin kannalta on hienoa huomata, että harjoitus todellakin tekee, jos ei mestaria, niin ainakin parempaa jälkeä. Esimerkiksi solisti Robbien eläytymisestä voi päätellä, että kyseistä biisiä on tullut laulettua kerran jos toisenkin. Puuduttaessaan rutiini on huono asia, mutta tässä yhteydessä voi positiiviseen sävyyn todeta, että Billie Jean on selvästi Ride the Waven biiseistä valmiimmaksi hioutunut. Jos omiin biiseihin tulisi samanlainen varmuus, biisit saisivat lisää eloa ja tulkinnalle olisi enemmän tilaa.

Takaisin saatekirjeeseen: bändiläiset vakuuttavat diggaavansa tehdä raakaa työtä musiikkinsa eteen. Töillä ja treeneillä marinoimalla bändistä voi tulla vaikka kuinka valmis. Superhuomioon ja sitä kautta -suosioon ei näinä maailman aikoina ehkä tämän tyylilajin musiikilla yllä, mutta aliarvostettujen kotimaisten riveissä on vielä tilaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-05
Arvostelija : Anne Salomäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.