Levyarvostelut

Juliette Lewis – Terra Incognita

Juliette Lewis on hyljännyt The Licks -bändin ja julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa. Hyvä, sillä The Licksin viimeinen lätty Four on the Floor oli kova pettymys. Edelleen paremmin näyttelijättärenä tunnettu nainen on jo aiemmin osoittanut ansainneessa kannuksensa rock-musiikin miehisessä maailmassa. Juliettella on enemmän munaa, kuin tuhansilla muniinsa puhaltavilla indierokuilla.

Terra Incognitaa mainostetaan hävyttömästi The Mars Voltan Omar Rodríguez-López tuottamana. Omar hoitelee levylle myös leijonanosan kielisoittimista. Pikkuveli Marcel Rodriguez-López soittaa levyn koskettimet. Biisinkirjoitus vastuu on jakautunut melko tasaisesti Julietten, Omarin ja kitaristi Chris Watsonin kesken. Lopputulos kuulostaa karrikoidusti suoraviivaiselta The Mars Voltalta, naisvokalistin saattelemana.

Terra Incognita tarkoittaa tuntematonta tai tutkimatonta maata. Symbolisesti Lewis etsii itseään rock-laulajana tällä albumilla. Levy alkaa tasavahvasti, kunnes Hard Lovin’ Woman muuttaa albumin ilmettä radikaalisti. Janisjoplinmainen bluesballadi yllättää ja vakuuttaa yksinkertaisesta blueskierrosta huolimatta. Seuraavan raita Fantasy Bar puolestaan muistuttaa eniten The Licks -tuotantoa, hitikäs raita kuvaa LA:n hedonistista elämää. Haikea ja hivenen mystinen slovari Romeo Jim Morrison -väliosineen vielä menee albumin A-puoleen, kunnes suunta jälleen muuttuu.

Levyn jälkimmäisellä puoliskolla Rodríguez-Lópezin panos kuuluu entistä enemmän. Varsinkin peräjälkeinen biisikolmikko Ghosts, All is for God ja Female Persecution luovat vahvan vaikutelman The Mars Volta -psykedeliasta. Fiilikseltään kappaleilla liikutaan jälleen liskokuninkaan maisemissa. Veikkaan, että studiossa on pajautettu muutakin kuin kansalaisluottamusta. Tai ehkäpä kappaleilla viitataan Julietten uskomaan skientologiakirkkoon?

Albumin viimeinen kolmannes sisältää puolestaan hajanaisia täyteraitoja, ellei lasketa mukaan henkilökohtaista päätösraitaa Suicide Dive Bombersia. Levyllä on myös kaksi mystistä ekstrabiisiä, joita ei ole mainittu ollenkaan kansiteksteissä. Näistä ensimmäinen on ihan kelvollinen rock-raita, mutta jälkimmäinen semislovari on täysin turha tekele ja sotkee entisestään epäselvää albumikokonaisuutta.

Terra Incognita on outo kokonaisuus. Siinä on selkeä alku, keskikohta ja loppu, mutta kaikki ovat eri albumeilta. Mutta sitä faktaa ei voi muuttaa, että Juliettellä on loistava rock-ääni ja roppakaupalla karismaa. Juliette Lewis on sisäistänyt Patti Smithin nerokkuuden, vaikkei pärjää hänelle tekstittäjänä. Sen minkä Lewis häviää säveltäjänä, hän korvaa uskottavalla in your face -asenteella. Tätä pippurista naista voi jälleen tirkistellä Suomessa marraskuussa keikalla.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-09-21
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.