Nazxul – Iconoclast

Saatekirjeen yltiöpäisen hehkutuksen perusteella Nazxulin uutukainen on täysin mullistava teos koko black metalin historiassa. Odotusten sopiikin olla korkealla, sillä levyn tekemiseen kului kunnioitettavat kymmenen vuotta. Intron jälkeen käynnistyvä vauhdikas Dragon Dispitous kuitenkin paljastaa, että kyseessä on varsin tavanomaista mustametallia sinfonisin maustein. Ei sillä, ettäkö jokaisen bändin pitäisi tuoda genreen jotain uutta, mutta kaikkien ylisanojen jälkeen soittimesta kaikuva geneerinen, 90-luvun loppupuolelta ammentava mättö kuulostaa hieman lattealta.

Blastbeatien, tremolokitaroiden ja koskettimien yhdistelmä ei varsinkaan nopeampien biisien aikana liiemmin jaksa innostaa. Malttaessaan hidastaa tahtia Nazxul sentään näyttää osaavansa säveltää myös tunnelmallista ja paikoin jylhääkin materiaalia. Esimerkiksi nimikkoraidan jousilla höystetty riffittely on toimiva kumarrus norjalaisen blackin klassikoita suuntaan. Erityisen mieleenpainuvaksi Iconoclastia ei silti tohdi kuvailla. Kaikkien muiden yhtyeiden vähätteleminen näin keskinkertaisilla eväillä tuntuu väistämättä jokseenkin surkuhupaisalta, nautti orkesteri sitten millaista kulttistatusta tahansa.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-09-21
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.