Emil Bulls – Phoenix

Müncheniläinen Emil Bulls palaa astialle The Black Path (2008) -albumin jälkeisen vauhdikkaan vuoden jälkeen uudella Phoenix-levyllään. Phoenix jatkaa selkeää linjaa, jolla saksalaisyhtye on nostanut profiiliaan parin vuoden sisällä: groovaavia kitarariffejä, rohkeita koukkuja, puhdasta laulua ja murinaa sekaisin. Emil Bulls ei keksi (uusimmallakaan levyllä) vaihtoehtometallipyörää uudelleen, mättökohdat ja hittikertsit ovat edelleen kohdallaan. Mutta mikä erottaa tämän yhtyeen käsittämättömän laajasta genremassasta? Se on keskittymiskyky: mikä on olennaista, mikä ei.

Emil Bulls näyttää löytäneen itselleen sopivan luomistyylin. Kuten edellinen myös Phoenix syntyi kotimaan alppikylässä pienessä majassa, jonne yhtye sulkeutui visusti rokkaamaan sieluntäydeltä ja poistui vasta valmiin materiaalin kanssa suoraan studioon.

Tuotos toimii, vaikkakin lopputuloksessa kuuluu tietty hittihakuisuus. Levyn avausraita Here Comes the Fire on pintapuolisesti levyn raskain kappale, headbanger, lukuunottamatta hittikertosäettä. Se toimii yksittäisenä kappaleena rockradiosoitossa, mutta ei istu levyn yleishabitukseen. Sen perään rönsyilevämpi ja rohkeampi When God Was Sleeping sukeltaa selvästi syvemmälle: tästä eteenpäin on vaikea ennustaa, mitä kappaleissa tapahtuu seuraavaksi.

Ad Infinitum ja Triumph and Disaster haukkaavat parin omaperäisemmän kappaleen jälkeen taas avausraidan tunnelmasta, näistä jälkimmäinen selvästi rauhallisemmalla otteella, mutta Man Overboard! The Dark Hour of Reason vie taas progeilevampaan ja tummempaan suuntaan. Laulaja Christoph von Freydorin monipuolinen, osaltaan ärsyttävä, osaltaan persoonallinen, ääni pääsee hyvin vauhtiin levyn keskivaiheilla. On helpotus, että erittäin hyvän The Black Pathin jälkeen saksalaispoppoo on pystynyt jatkamaan monipuolista linjaa. Vaikka Phoenix ei ole yhtä aggressiivinen, löytyy siitä entistä enemmän koukkuja ja suunnanmuutoksia aikaisempaan verrattuna.

Yhtyeen vankka keskittymiskyky pitää Phoenixin kasassa. Mitään muuta kuin vaihtoehtometallia tältä levyltä on turha odottaa, mutta genren hegemonismista Emil Bulls onnistuu käyttämään uusia juttuja ilahduttavan freesillä otteella, vaikkakin kamppailu markkinoilla on lyönyt pienen leiman myös saksalaisyhtyeen otsaan. Itsestäänselvään ja inflaation kärsineeseen alternativeen kyllästyneille Phoenix on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-10-19
Arvostelija : Felix Siivonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.