Hasta La Vista Social Club – Lake Lark White Trash
Morajärven multakurkkujen kolmatta albumia markkinoidaan A4-arkille tussatun saatekirjeen sanoin “lokeroippa mihin haluat tässä bändissä asenne ja rehellisyys ratkaisee”. Yleensä juoksisin karkuun nuo kaksi sanaa kuultuani, sillä noin 90-prosentissa tapauksista ne tarkoittavat lähinnä samaa kuin mielikuvitukseton ja vetelä. HLVSC on poikkeus.
Lokeroidaanpa. Melodinen punk psychovaikutteilla lienee kyllin väljä lokero. Tällä albumilla on panostettu aiempaa enemmän siihen melodiapuoleen, rosoisuuden siitä kärsimättä. Kiuruveden kollit ovat osoittaneet jo aiemminkin kykynsä tehdä näppäriä, simppeleitä ja tarttuvia melodioita, mutta Lake Lark White Trashille niitä on eksynyt varsin kiitettävästi. Hyvää biisiä ei voi korvata edes asenteella saati soittotaidolla, ja hyviä biisejä albumilla on monta. Heikkoa lenkkiä tai täytebiisiä on lätyltä hankala löytää. Levy on sanalla sanoen mainio kokonaisuus. Heti ensikuulemalta sieltä ei iske korville mitään erityisen jännittävää mihin tarttua, mutta se kestää kuuntelua sitäkin paremmin.
Siitä asenteesta ja rehellisyydestä. Ne toden totta ovat tämän pumpun peruskiviä. Bändin musiikki ei ole mitenkän vallankumouksellisen uutta tai erikoista, mutta – jumalauta – sanoisin sen menevän suoraan sieluun, jos sellaiseen uskoisin. Hyvästä bändistä tulee kullekin kuulijalle parempi kuin hyvä vasta sen myötä, kun sen kokee jotenkin henkilökohtaisesti. Tuskaisen karheasti lauletut ja taitavasti soitetut biisit elämän karuista kävyistä, joita totta vie, näille poluille mahtuu. God Can’t Save My Soul, mutta tämän sortin punk’n’roll auttaa elämään sen tiedon kanssa. Ja joku What’s Wrong in My Headia, huh! Iisimpiäkin lönkyttelyitä mahtuu joukkoon, niissä on komeaa lonely rider -fiilistä.
Niin, se Kiuruvesi. Leikkisästi voisi sanoa, että sen verran sanoituksissa piehtaroidaan synnintuskissa, ettei paikkasidonnaisilta mielleyhtymiltä voi välttyä. Mokomatkin körtit!
P.S. Lake Lark White Trash on julkaistu bändin oman lafkan Zombie Noise Recordsin toimesta. Morajärveläistä ilosanomaa viedään tämän albumin muodossa myös Venäjälle (Karma Mira Recordsin ja Angry Sound Systemin toimesta) sekä Jenkkeihin (Motherbox Recordsin toimesta).
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-09-21
Arvostelija : Emilia Kukkala
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]