Florence and the Machine – Lungs

Huomion herättäminen Britanniassa ei ole aina laadun tae, mutta toisinaan suurille otsikoille on katetta. Hyvin listoilla keikkunut ja Mercury-palkinnosta kilvoitteleva Florence and the Machine on palstamillimetrinsä ansainnut. Florence Welchin johtaman ryhmän debyytti Lungs on albumi, johon on helppo ihastua. Se on samaan aikaan sekä kunnianhimoinen että helposti lähestyttävä, tarttuva mutta hitaasti avautuva. Siis lähes täydellinen?

Florence and the Machinen musiikkia voi kuvata sekoitukseksi Kate Bushia, Fiona Applea, White Stripesia ja Dresden Dollsia. Myös toisen nousukkaan, Bat for Lashesin, nimi mainitaan usein ryhmän yhteydessä. Welchin omien sanojen mukaan joko humalassa tai krapulassa kirjoitetut kappaleet sisältävät rytmillistä ilottelua ja monikerroksisia sovituksia. Kun mukaan lasketaan Welchin teatraalisuuteen taipuva tulkinta, nousevat adjektiivit taiteellinen ja mahtipontinen helposti mieleen.

Lungs on kuitenkin poplevy, joka muutamasta perusrenkutuksesta huolimatta viettelee mukaansa. Albumin peruspilarina toimivat tehokkaat melodiat, jotka kuulostavat yhtyeen käsittelyssä jopa pelottavan vaivattomilta. Voiko kenenkään sydänveri paketoitua näin helppoon muotoon? Tässä piileekin albumin mahdollinen heikkous. Iskevistä koukuistaan huolimatta Lungs tuntuu hetkittäin vain pintaraapaisulta, ikään kuin yhtye vielä arastelisi todellisen luonteensa paljastamista. Täydellinen? Ei, mutta lupauksia herättävä ja näinkin erittäin nautinnollinen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-09-14
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.