Marilyn Manson – The High End of Low

Amerikan nelikymppinen ”kauhukakara” Marilyn Manson on seitsemännen albuminsa kohdalla aika turvallisessa tilanteessa. Vanhat meriitit ovat nostaneet bändin jäähallisarjaan eikä ihan suoraa pelkoa oikein ole sieltä poiskaan putoamisessa. Eikä The High End of Low millään tapaa myöskään yritä riskeerata tai edes haastaa tuota asemaa. Takuuvarmaa Mansonia on tarjolla jälleen 15 raidan verran.

Mansonin levyt ovat aina olleet pitkiä ja nytkin lähes koko CD:n tarjoama mitta on täytetty. Kun reilu kymmenen vuotta sitten bändin lopullisella läpilyöntilevyllä Mechanical Animals tuo aika saatiin täytettyä tiukasti yhtenäisellä setillä, niin tällä levyllä tuntuu jälleen olevan tarjolla vain ”levyllinen Mansonia”. Jonkin verran rockimpi ote tuntuu tällä levyllä olevan verrattuna aikaisempaan ja jonkinlaisena uutena juttuna blues-henki tuntuu nostavan päätään paikoillen esimerkiksi Running to the Edge of the World -biisin akustisessa tunnelmassa.

Mitään radikaalia muutosta ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka vanha basisti Twiggy Ramirez onkin saatu takaisin kokoonpanoon. Edellisen levyn paikoittainen pop-henkisyys on tosin kääntynyt enemmän Manson-ahdistukseen. Juuri mikään raita ei tunnu nousevan toisen yläpuolelle – sinkkumahdollisuuksia tuntuu olevan paljon. Ensimmäinen sinkku, typerällä Arma-Godd**n-Motherf**kin-Geddon -nimellä siunattu raita, on kyllä niin perus-Mansonia kuin joku biisi vain voi olla – yksinkertaisen tarttuvan pääriffin tahtiin on mukava heilua ja kivat yleisöhuudatusosatkin saadaan kertosäkeeseen. Tuo raita ei kovinkaan hyvin kuvaa tämän levyn sisältöä, joten älä anna omaa lopullista tuomiota vielä tuon perusteella.

Kokonaisuutena The High End of Low on hankala tapaus. Ero vanhaan materiaaliin on loppujen lopuksi sen verran nimellinen, että pidempään Mansonia kuunnelleelle tästä on kovin vaikea innostua. Toisaalta bändin soundi jalostuu vuodesta toiseen askel askeleelta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Mutta onko tuolta tieltä löydettävissä vielä klassikkolevyjä? Vaikea sanoa, tämä levy ei klassikoksi varmasti tule muodostumaan, mutta lunastaa paikkansa bändin diskografiassa. Jotain uutta ja ihanaa itse kyllä jään kaipaamaan.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-06-08
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.