Placebo – Battle for the Sun

Musiikkimaailman mämmi on täällä taas. Ihastusta ja vihastusta herättävää Placeboa on kuultu jo kunnioitettavat 15 vuotta. Kuudes studioalbumi Battle for the Sun ei mullista yhtyeen reseptiä, sillä kolmen soinnun melankoliset molkoilut ovat entisellään. Lumelääkettä aikaisemmin onnistuneesti nauttineet voivat kuitenkin löytää uudesta materiaalista vivahteita, joita ei vanhoilla albumeilla ole näkynyt. Edellisen, huumehuuruissa tehdyn Medsin jälkeen Battle for the Sun kuulostaakin kuin uudelta alulta, kuten keulamies Brian Molko sen itse sanoi.

Ehkäpä näkyvin muutos yhtyeessä löytyy rumpalinpaikalta. Vaihdos Steve Hewittistä Steve Forrestiin kuuluu selkeästi. Forrestin rumputyöskentely on paljon tiukempaa, fillit nopeampia ja yleiskuva pirteämpi kuin Hewittillä. Forrest oli oikea valinta Placeboon, sillä tämän energia on silmiinpistävästi vaikuttanut myös koko levyn ja yhtyeen luonteeseen.

Pirteän rumpalin lisäksi angstisia Placebo-faneja kauhistuttaa uuden albumin iloinen tai vähintäänkin toiveikas luonne. Molkolle tyypilliset melankoliset sanoitukset ovat edelleen läsnä, mutta nyt rikkinäisistä ihmisistä kertovat sadut päättyvät onnellisesti. Tämä kärjistyy banaaliuden ja tunteikkuuden rajalla seikkailevan Speak in Tongues -kappaleen loppuosaan, jossa stadion-rockin elkein lauletaan ”We can build a new tomorrow, today”. Sanoitusten muutos iloisempaan suuntaan on ihan toivottavaa, mutta järkeä niistä on välillä vaikea löytää. Battle for the Sun jää köyhäksi sanoitustensa puolesta, vaikka mieleenjäävääkin materiaalia mukana on.

Sanoitusten iloisuutta vahvistaa levyllä vierailevat torvet ja jouset. Jousisoittimet ovat Placebolle ennestäänkin tuttuja, mutta torvien läsnäolo on pienen Placebo-fanin mieltä mullistava kokemus. Torvet sopivat kappaleisiin yllättävänkin hyvin ja ne nostavat esimerkiksi sinkkubiisi For What It’s Worthin levyn kärkikastiin. Torvet ovat kuitenkin tiukasti taka-alalla ja tuntuvat hieman liiankin estyneiltä. Placebon ja puhallinsoitinten ensitreffeiksi albumi on kuitenkin hyvä aloitus.

Kaikkien uusien ulottuvuuksien alla on loppujen lopulta normaalia Placeboa. Kappaleet ovat ehkä ottaneet askeleen suurempaa soundia kohtaan, mutta Battle for the Sunin parhaimmiston voi helposti asettaa Every You and Every Me tai Special K -hittien viereen. Yllätyksettömästi levyltä löytyy myös yhtyeelle ominaista filleriä. Breathe Underwater ja Bright Lights ovat turhia rallatuksia, jotka eivät tuo mitään lisäarvoa levylle.

Battle for the Sun on Placebon uusi alku, mutta on vaikea sanoa, pitäisikö sen olla. Jos yhtyeen tulevaisuus lähtee albumin parhaimmiston osoittamaan suuntaan, voi Placebosta vielä tulla alkuaikojaan parempi yhtye. Toisaalta suuntana voi olla näivettyminen muiden vuosia yhdessä olleiden yhtyeiden tavoin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-06-23
Arvostelija : Juuso Koistinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.