Tomahawk – Mit Gas

Mike Patton on tunnettu tekemisistään. Faith No More, Mr. Bungle, Fantomas, Tomahawk… listaa voi jatkaa loputtomiin. Määrä ja laatu eivät vain aina kohtaa. Huteja ja osumia miehen uralla on riittänyt, kuitenkin enemmän osumia. Vokaaliensa käyttäjänä Patton on yksi erikoisimpia rock-alalla, FNM:n puhtaasta rock-laulusta ja Maldororin elektronisesta äännähtelystä Fantomasin “huutomörinään”.

Kun Faith No More lopetti toimintansa, jäi moni fani kaipaamaan FNM:n iskeviä rock-pop-kappaleita. Tomahawkiin he ovat kohdistaneet suurimmat toiveensa, joita yhtyeen ensilevy Tomahawk hieman lunastikin mm. Flashback -biisillään. Levy kuitenkin sisälsi jonkin verran hapuilua järkevien kappaleiden seassa. Nyt yhtye on löytänyt vahvemmin oman tyylinsä. Jo ensikatsauksena Ipecacin sivuilla ollut Rape This Day on tästä hyvä esimerkki. FNM on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Yhtyeen ei ole mitään järkeä lähteä FNM:n suuriin jalanjälkiin kulkemaan. Ymmärrettävää on, ettei siihen edes pyritä: Onhan Tomahawkissa omilla urillaan ansioituneita soittaja/säveltäjiä, mm. Duane Denison (ex-Jesus Lizard), Kevin Rutmanis (Melvins) ja John Stanier (ex-Helmet)

Musiikillisesti kaikki Mike Pattonin Ipecac-levy-yhtiön kautta julkaistut tuotokset ovat enemmän tai vähemmän samankaltaisia, eikä tämäkään ole poikkeus. Ne, jotka ovat kuulleet grunge/punk-legenda Melvinsiä, löytävät tästä levystä jotain, mistä varmasti pitävät. Jos edellisellä levyllä yhtyeen oli vaikea pysyä yhdessä tyylilajissa kerrallaan, niin on se tässä löytänyt kotipaikkansa. Levylle päätyneet kappaleet nivoutuvat toisiinsa erinomaisesti.
Kolmas kappale You Can’t Win, loungeväritteisine alkuineen ja Birdsong hieman karuine rock-grunge ilmeineen luovat tälle levylle punaisen langan. Voisin aivan hyvin kuvitella tämän levyn sopivan kuunteluun tummassa sikarinsavuisessa loungehuoneessa, jossa ei tosin olla täysin jalosukuisia.

Levy täyttää aivan varmasti melkolailla jokaisen Patton-fanin odotukset ja toiveet. Kyllä tämä on parasta Mikeä pitkästä aikaa. Mutta muistakaa: Faith No More ei tule takaisin. Nyt voimme ryhtyä odottamaan Fantomasin ja Peeping Tomin uusia levyjä. Patton pystyy vielä laulamaan omalla äänellään. Ainakin vähän.

Ps. Levyssä on yhdet vuoden hienoimmista kansista.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-16
Arvostelija : Juha Kähkönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.