Depeche Mode – Sounds of the Universe
Depeche Moden uusimman albumin pöhöttynyt ja maailmoja syleilevä nimi on luonnollisesti huumoria, mutta siinä on myös valitettavan paljon totuutta mukana. Aiemmin studiossa pikkuhiprakassa viihtynyt biisinikkari Martin Gore on ottanut käyttöönsä uudet työskentelymetodit, joissa päihteille ei ole tilaa. Turmelluksen sijaan Gore on löytänyt muusansa sisäisestä hyvinvoinnista, vaikka yhtyeelle tutuista paheellista elementeistä ei ole täysin luovuttu.
Väsymystä potenut yhtye teki selvän ryhtiliikkeen edellisellä pitkäsoitollaan. Goren avioerosta voimansa ammentanut Playing the Angel vyöryi päälle uhmakkaana, ja parista heikommasta raidasta huolimatta lopputulos riipi kuulijan rintaa. Siihen verrattuna uutukainen tuntuu laimealta. Tämä on toki ymmärrettävää; eihän taiteen ainoa tarkoitus ole rypeä henkilökohtaisessa tuskassa ja kärsimyksessä.
Mitä levystä sitten jää käteen? Retrofuturistiseksi mainostettu äänimaailma hivelee korvia, mutta säksätyksen, kitaran ja syntikan yhteispelissä ei ole mitään erityisen mieleenpainuvaa. Piiloraidan kera tunnin mittaiseksi venytetty kokonaisuus on muutamaa kohokohtaa lukuun ottamatta yhtä harmaata massaa. Sounds of the Universe ei tunnu tuoreelta: yhtye toistaa vanhoja temppuja, mutta ei saavuta menneiden aikojen tarttuvuutta.
Historia ei ole albumin ainoa synti. Edellisen albumin tapaan uutukaiselta löytyy kolme Dave Gahanin kirjoittamaa kappaletta, mutta karismaattisen tulkitsijan kynä kaipaisi kipeästi teroittamista. Selkeimmin muusta materiaalista erottuvat sinkkuna julkaistu, tekstiltään överiksi paisuteltu Wrong, alkuaikojen synapopista muistuttava Peace sekä lopun tummasävyinen herkistely Jezebel. Albumin suurin ongelma on sen säröttömyys. Depeche Mode ei kuulosta enää syntiseltä, mutta vastapainoksi se ei osaa tarjota varteenotettavaa vaihtoehtoa. Se jos mikä on sääli.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-06-15
Arvostelija : Jukka Kastinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.
Comments
One response to “Levyarvostelut”
[…] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]