Hoods – Pit Beast

Jo nimensä mukaisesti itse asiaan keskittyvä Pit Beast on sacramentolaisen Hoodsin uusin nyrkin isku kohti kuulijan kasvoja. Nimikkokappaleella alkava ja sangen osuvasti nimetyllä Punk’s Dead – Emo Kids Nextillä jatkuva levy pitää otteessaan alusta asti. Pisimmän kappaleen ollessa kolme ja puoli minuuttia, ei varsinaista kyllästymistä ehdikään kokea, kunnes levy on jo loppumetreillään.

Vaikka pääosin mennään eteenpäin sata lasissa, päästellään siellä täällä ilmoille hiukan ”lepsumpaakin” kitaratyöskentelyä, kuten Nunchukin puolivälissä kuultava keskitempoinen julistus, joka kuitenkin vedetään läpi kunnialla sortumatta tissien läpyttelyyn, vaan tyyli on enemmän rockipainotteista kukkoilua. Kaiken kaikkiaan levyltä paistaa läpi asenne ja joidenkin mielestä ehkä jopa huvittava unity-ajattelu, joka on kuitenkin kiistatta tämän genren yksi kulmakivistä. Musiikki yhdistää ja sössönsöö, mutta jokin tässä levyssä suorastaan löyhkää hielle, hauskanpidolle, oluelle ja yhteishengelle. Ei lainkaan hullumpi mielikuva jos minulta kysytään.

Hoods onnistuu uutukaisellaan pusertamaan taas hiukan hikeä irti tästäkin kyynisestä arvostelijarentusta. Innovaatiota ei taaskaan olla pidetty suurimpana suunnannäyttäjänä tällä levyllä, eikä pidäkään. Kuten Mike Hood saatekirjeessä osuvasti sanailee: ”I didn’t find Hardcore – Hardcore found me.” Kliseistä, mutta toimii.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-07-31
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.