Barbatos – Rocking Metal Motherfucker

Eurooppalaisen huumorintajun sietokyvyn rajat ovat koetuksella, kun japanilainen Barbatos lyö pöytään teoksensa Rocking Metal Motherfucker. Hitaampikin tajunnee jo nimen perusteella että kyse ei taatusti ole kovin vakavissaan tehdystä levytyksestä. Pikemminkin kyse on tavallisesti raskaampaa ja ryppyotsaisempaa runttausta soittavien ukkojen vapaa-ajan hupiprojektista. Porukan nokkamiehenä toimii Abigail-orkesterista joillekin tuttu Yasuyuki, jonka vastuualueena ovat kaikki levyn oraaliset suoritukset.

Huumorimusiikki on harvinaisen vaikea taiteenlaji, jonka tiimoilta on varmasti nähty moninkertaisesti enemmän epäonnistumisia kuin oikeasti kuuntelun arvoisia tekeleitä. En tiedä miten asia on nousevan auringon maassa, mutta näin pohjoisella maalaisjärkisellä näkemyksellä Rocking Metal Motherfucker on läpeensä pilaantunutta ulostetta.

Levyn alussa bändi veivaa monotonista hieman Venom– ja Motörhead-vaikutteista rokettirollimetalliaan laiskalla otteella. Riffit ovat ennalta-arvattavaa tuubaa, rumpali on todennäköisesti kännissä, ja pahiten epäonnistunut elementti, ns. laulu, on tavallista örinää rutkasti väsyneempää ärsyttävää raakkumista.

Osasta kappaleita tulee mieleen että eläke-ikäinen ja hidastunut Impaled Nazarene voisi kuulostaa tältä. Nelosbiisi Drink till Deathin kohdalla ote hieman yllättäen muuttuu metallista punkpopin suuntaan. Tämähän on kuin Klamydiaa tai Offspringia huonommin soitettuna ja laulettuna! Muitakin yhtäläisyyksiä em. Vaasan akateemikkoihin löytyy, sanoituspuoli kun muistuttaa osittain läheisestikin Vesa Jokisen ja ryyppykavereidensa hengentuotoksia. Vai mitä sanotte Dick Is Fucking Big -kappaleen lyyrisestä annista? “Pussy is fucking tight, Anal fuck is waiting, Big dick’s might, Fuck off shaving pussy, Pussy is good smell, Shit is bad smell”. Sanat ovat onneksi läpäisseet tiukkojen laatustandardien siivilän, onhan näitä ollut kirjoittamassa peräti viisihenkinen työryhmä.

Oma lukunsa paketissa ovat myös kansilehtien kuvat, jossa yhdistetään suihinottoa ja japanilaisia pommikoneita. Barbatos ilmoittaakin pakkomielteekseen seksin ja sodan, ja uskottavahan tuo on.

Jotenkin koko levystä välittyy niin vahva kuva alkoholin voimalla tehdystä sisäpiirin vitsistä, että en keksi ensimmäistäkään syytä miksi joku bändin ulkopuolinen haluaisi edes kuulla koko levyä. Musiikilliset arvot ovat nollassa ja aika vähissä tämä huumorikin on. Jos haluan nauraa huonolle ja kelvottomasti lauletulle musiikille, kaivan levyhyllystäni Kake Randelinia tai Donny Olkkolaa. RMMF jääköön hyllyyn pölyyntymään, ja kenenkään muun levykokoelmaan tämä ei toivottavasti päädykään.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-04
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.