Murskahumppa – Murskapunkkia

Vahvasti nimellään Eläkeläisiin leimautuva Murskahumppa suuntautuu tosiasiassa enemmän jonnekin Nukkekoti–Larharyhmä-välille, humpammin ja hillitymmin kuin Klamydia. Murskaava nimi antaa odottaa jotain tosi murskaavaa, mutta lähinnä tässä murskautuivat ennakko-odotukset.

No, junttia tämä ainakin on kuin mikä, mutta tarkoitus ei varmaan muuta ole ollakaan. Eikä junttius synti ole, mutta rajansa silläkin. Ihan Tosi Junttia kriitikkoakaan ei nimittäin jaksa loputtomiin huvittaa lehmänpaska ja jaakkoteppomainen rakkaus ja metsärahat -meininki, jonka artisti itse tekee nerokkaammin. Siinä vaiheessa, kun loikataan edellämainitusta meiningistä herkistelyyn Ota kiinni -biisillä, niin mennään sinne taimikkoon ja suhteellisen tylysti.

On Murskapunkilla hyvääkin. Kuten steri-steri-steri-hamsteri-hamsteri-ham -rallatus eli Hamsteri joka on vähän kuin purkka tukassa. Sitä seuraava lastenlauluväännöksen funktio jää vähän hämäräksi, vaikka siinä ipanainkauhistuttaja Heinrich Hoffmania ihan näppärästi lainaillaankin. Maho Neitsyt -laina Mikä mun päässä nykii on ihan toimiva. Samoin lyriikoissa tulee paikoin niitä toimivan ja hauskan riimin onnenhetkiä. Huonoimmasta päästä Murskapunkkia-läpyskän antia eivät myöskään ole jossain määrin yhteiskuntakriittiset sanoitukset, jotka keskittyvät kuvaamaan ongelmia ihan yksinkertaisesti yksittäisen ihmisen näkökulmasta ruotimatta niitä sen syvällisemmin. Rillumarei-tyylinen laululyriikoiden pudottelu kuulostaa kivan huolettomalta.

Soettopelliin iänissä ee myöskään oo savolaesorkesterilla vikkoo. Mutta ei tällä kuuhunkaan mennä: mitään uutta ei ole keksitty, enkä oikein osaa hahmottaa sitä kuulijakuntaa, joka tätä alkaisi fanittaa. Sympaattista murskahumppausta kestää kyllä kuunnella, siinä ei ole mitään erityisen ärsyttäviä elementtejä. Muutamissa kohden jurnutukset elämästä eräoppaana pullon kourassa kuusen alla, metsärahat mielessä talon tyttären päällä, oman elämän laskusuhdanteessa laskupinon alla ja muijat mielessä reissun päällä saavat hymähtämään, mutta samaan koukkuun kuuntelija tuskin kovin montaa kertaa jää. Se sielunmaisema, mitä albumi välittää, tulee kyllä tutuksi (tai ehkä oli jo ennestään) ja saa ehkä sympatiatkin, mutta sympatia ei valitettavasti ole riittävä syy ostaa albumia tai mennä keikalle.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-07-13
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.