Anna Puu – Anna Puu

Anna Puu, omaa sukuaan Puustjärvi (mielestäni Puustjärvi on muuten hyvin kaunis nimi, harmillinen tuo lyhentämispäätös), on erinomainen laulaja, kuten kaikki television kykykilpailua seuranneet jo tietävätkin. Miten noin pienestä ja sievästä tytöstä lähteekään näin kaunis ja kuulas lauluääni? Toinen kysymys tietysti kuuluu, miten lauluntekijä- ja tuottajaporras onnistuu kokopitkän albumin verran hyödyntämään tätä luontaisen kuuloista lahjakkuutta? Aikanaan Rautavaaran Tapsalla oli niin saumaton yhteistyö oman tiiminsä kanssa, että tuloksena oli toinen toistaan legendaarisempia kollaboraatioita, mutta nykypäivänä lauluntekijät tarjoavat laulujaan tulkitsijalle paljon nopeammalla aikataululla ja kaikin puolin yleensä hätäisemmin: tv-ohjelman voittokolmikko on selvillä marraskuussa ja jo toukokuussa pitäisi olla levyllinen ulkona?

Mutta huolet pois: Anna Puun esikoisalbumi on kauniisti soiva levy, ja mikä parasta: ei pelkkä kokoelma lauluja, kiire ei kuulu, ei väkisin yrittäminen, tuotteistaminen, julkisuuden paineet – vaan albumi on tasapainoinen, linjakas ja tulkitsijalleen sopiva kokonaisuus. Tuotanto – säveltäjät Knipi ja Lasse Kurki sekä Kurjen ohella tuottajana toiminut Jukka Immonen – on onnistunut tehtävässään. Hauraita, kuulaita, hiljaisia, hempeitä, harmonisia ja hilpeitäkin lauluja, selvästi räätälöity tälle tulkitsijalle, jonka ääntä voisi kuvailla samoin adjektiivein.

Levyn parhaimmistoa on radiossakin taajaan soinut C’est la vie, jonka sanoituksesta vastaa paremmin raplyyrikkona tunnettu Mariska. Lyriikkaa levylle on tehnyt useampikin sanataiteilija, joista maininnan arvoinen on ainakin Heimo Hatakka: hän vastaa niin raivostuttavasta Melankolian riemut -rallatuksesta (joka kuitenkin sävellyksenä on riemastuttavan 60-lukulaisen elämäniloinen) kuin heti perään soivasta, levyn parhaimmistoon kuuluvasta Kauniista päivästäkin. Kun olet minun esittelee Anna Puun upeaa äänialaa hienosti.

Ajoittain levy tuo sävellysratkaisuineen kieltämättä mieleen Egotripin ja Lemonatorin (C’est la vie on kuin Lemonatoria suureellisimmillaan), mutta ei missään nimessä häiritsevästi. Kaiken kaikkiaan onnistunut debyytti, jolla ei ole sellaista pakottamisen tai kiireen tuntua, vaan joka kuulostaa kuin tätä projektia olisi ihan spontaanisti työstetty ja ajan kanssa. Viihdyttävää 2000-luvun iskelmämusiikkia.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-06-18
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.