Various – Karmakosmetix Promosampler

Karmakosmetix Promosampler on nimensä mukaan saksalaisen Karmakosmetix levy-yhtiön lukuisien bändien esilletuomiseksi koottu kokoelma. Yhdistäviä tekijöitä ei kappaleilta levy-yhtiön lisäksi löydy; levy sinkoilee päättömän kuuloisesti modernin pop-musiikin viidakossa milloin missäkin laidassa. Jos levyä kuvailisi matkana, niin välillä mennään traktorilla, välillä jalan ja siinä välissä kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla aasista kuumailmapalloon. Lisäksi kuvaavasti voisi sanoa, että kaikki ajoneuvot eivät ole täysin hallussa; paikka paikoin mennään nimittäin metsään niin että ryske käy.

Todettakoon heti alkuun, että lyhyen “urani” aikana ei näin vaikeaa arvosteltavaa ole vielä eteen sattunut. Levy lähtee liikkeelle elektronisesti muokatulla särkevällä rumpukompilla jota säestää matalalla muriseva pehmeä bassokaava. Stille Oppr0r vaikeroi päälle etäisesti David Bowien Outside-levystä muistuttavalla tavalla. Kakkosraita (joka on ilmeisesti ensimmäisen biisin “toinen osa”) lähtee liikkeelle akustisella kitaralla ja pistää peliin sametinpehmeän tenorisaksofonin ja kohtuuäänisen naislaulajan. Kolmosbiisissä One world kirskutaan Primal Screamin hengessä, ja Egil S. Solsenin esittämä Highwayman pistää pään viimeistään lopullisesti sekaisin. Kyseessä on nimittäin roadmovie-hengessä vedetty elektronisvaikutteinen pop-blues-kappale, josta tulee mieleen yksinäisen suden prätkäreissu jossain keski-Amerikan aavikoilla.

Levyn yleisilmettä on mahdoton kuvailla ilman, että kävisi jok’ikisen biisin läpi erikseen. Mitään kantavaa voimaa tai yhteistä ilmettä ei löydy. Hetkittäin tuntuu, että Mr. Mojo Rising on Japanissa asuessaan löytänyt sekä hehtolitran viskiä että karaokelaitteiston, tältä Morrison voisi nimittäin kuulostaa, jos rappioputki olisi jatkunut nykypäiviin saakka. Paikoittain levyllä on nykyaikaista electro-rokkia jopa industrialhengessä, kun taas toisaalla mennään jossain karaokelaitteiston, tajuntaa laajentavien substanssien ja ammattitaidottomuuden epäpyhässä kolminaisuudessa.

Vaikuttajia voi löytää edellämainitun Primal Screamin lisäksi mm. Radioheadista ja muista 1990 -luvun suunnannäyttäjistä. Levyltä löytyy myös niin omituista huumoria, että allekirjoittaneelle jäi osin epäselväksi pitikö esityksille itkeä vai nauraa. Esimerkiksi X:Botterin Crying in the Chapel ja Knut H. Lindin esittämä kokoelman päätösraita Hope ovat aivan käsittämätöntä huttua. Huumoria tässä on kai tavoiteltu, mutta tuntuu käsittämättömältä pistää tällaisia vähämielisiä renkutuksia kokoelmalle, jonka on tarkoitus olla osoitus kokonaisen levy-yhtiön laadusta.

Muutaman ok-biisin lisäksi Promosampler pitää sisällään niin kummallisia biisejä, että tuntuu kuin koko lätty olisi arvostelun yläpuolella. Kakkonen ei kerro levystä mitään, mutta parempaakaan ei ole tarjolla. Mitä levy-yhtiö on tällä tahtonut sanoa, siitä en selkoa saanut. Parit hyvät naurut tästä sai, mutta viisainta lienee haudata tekele mappi Ö:hön. Hittejä tältä on ainakin turha hakea, se tuli selväksi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-26
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.