Antimatter – Lights Out

Antimatterin toinen pitkäsoitto, Lights Out, tarjoilee bändin debyyttilevyä Saviouria pehmeämmän synkistelykokonaisuuden. Pehmeällä en tarkoita sitä, että bändi olisi kivunnut öiseltä nummeltaan yhtään valoisampiin tunnelmiin, mutta melankolia tuodaan esille tällä kertaa hieman inhimillisemmin keinoin.

Lights out aloitusraita toimii samalla introna, ja pistää kuulijan pehmeän naisäänen johdattelemana miettimään syntyjä syviä. Kakkosraidalla mukaan heitetään melko pinkfloydimainen kitara ja lyyrikat jatkavat kaunista tarinaa. Kappaleet jatkavat kulkuaan hartaina, melankolisina ja uneliaan rauhallisina. Herkkä-ääniset Hayley Windsor ja Michelle Richfield tuovat kappaleisiin elävyyttä taustojen tallatessa melko monotonista basso- ja pianovoittoista äänimattoaan.

Näillä tunteiden tasolla liikkuttaessa ollaan aina vaarallisilla vesillä; itsesäälissä ja melankoliassa rypevä kappale saattaa helposti mönkiä läpi alakuloisuuden ja tahattoman huumorin aidan. Antimatter liikkuu uutukaisellaan aivan tällä rajalla. Periaatteessa levy on tehty sellaisella taidolla, että sitä kuuntelee kovinkin vakavana lyriikoita ihaillen, mutta paikkapaikoin synkistely ei enää vakuuta. Hyvä esimerkki tästä on nelosbiisi Expire. Kappaleen alussa lyriikat ovat hämmentävän hyviä; Innocence and irony / A dark shade of fantasy / as the serpent slips right into me / Living out your fallacy / I’m just another casualty of casual insanity, kun taas kappaleen lopussa hoettava I’ve a solution / A final solution menettää tehonsa täysin, eikä kappaleesta jää kovinkaan karvasta palaa kurkkuun. Väkisinkin tulee mieleen, mitä hieman dynaamisempi rakenne olisi voinut tälle biisille tehdä.

Täysin eri tason tyylitajua puolestaan osoittaa levyn päätösraita, instrumentaali Terminal. Biisi lähtee levyn yleisilmeeseen nähden kevyesti liikkeelle, joskaan mollista ei toki karata mihinkään. Kappale kasvaa hitaasti tarjoillen milloin klassisen musiikin elementtejä, milloin mielikuvia vanhoista kauhuklassikoista. Kappale antaa kuuntelijan välillä hengähtää silmänräpäyksen vieden seuraavalla tahdilla taas kaiken toivon. Kun tämän liki kahdeksanminuuttisen biisin lopussa huomaa kuuntelevansa sydänmonitorista tuttua piippausta, joka äkisti loppuu jättäen jälkeensä painostavan hiljaisuuden, alkaa olla vakuuttunut siitä, että Lights Out on merkkiteos omassa kategoriassaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-08-26
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.