Chickenfoot – Chickenfoot
Chickenfoot on tuore ja lupaava amerikkalainen nelihenkinen bändi. Peruskokoonpano kitara, rummut, basso ja laulu ei tarjoa mitään uutta, mutta soittoniekat osaavat hommansa. Ehkä liiankin hyvin. Kitara- ja basso-soolotynkiä viljellään lähes jokaisessa biisissä. Osittain samasta syystä kappaleet ovat aivan liian pitkiä ja päämäärättömiä sävellyksiä. Perinteiseen 3 säkeistöä ja kertsi -kaavaan ei helpolla taivuta, vaan kappaleita venytetään sooloilla tai kummallisilla päälleliimatuilla c-osilla.
Toinen käytetty kaava on toistaa “hyväksi” havaittuja iskulauseissa kappaleissa loputtomasti, kuten get it up, come on baby, sexy-thing, arriva-riva, runnin´ out tai ou yeah. Ihan kuin bändin tavalliset treenikämppäjamit olisi puristettu sellaisenaan ProToolsin kautta turboahdettuna levylle. Yksikään riffi ei houkuttele soittamaan ilmakitaraa, eikä ainutkaan kertosäe jää mieleen. Learning to Fall -balladi itketyttää, mutta aivan väärällä tavalla, korniudellaan. Ainoastaan Soap On a Ropen kiemurainen kitarariffittely herättää positiivisia tunteita.
Sanoituksissa tavoitetaan suoranaista banaalista neroutta. Esimerkkinä Ou Yeah -rallin värssyt: If I were healer, I’d use my hands, I’d would put a spell on you, If I were magic man If I were a blues man or all I can sing about, how I want to be your hootchie cotche man, You got me outa your pain. Oh yeah, come on baby tell me whatcha want, oh yeah, come on baby tell me whatcha need. Oh yeah, nothing I wouldn’t do for you, oh yeah!
Okay, rokin ei tarvitse olla älykästä, mutta näissä sanoituksissa ei ole päätä eikä häntää. Ellei lasketa Get It Up -kappaleen maailmaasyleilevää yleisviisautta we can’t change the world, but we gotta change the way we think about it! Bändin logo on oivaltavasti lainattu peace-merkistä. Ympärys on muutettu neliöksi. Voilà, kuvassa kanankoipi! Samalla hassulla logiikalla bändi voisi olla nimeltään siankärsä.
Lopuksi pitää mainita seikka, jolla tämä myy varmasti miljoonia (ainakin jenkeissä). Chickenfoot on oikea superbändi. Kitarassa on Joe Satriani, lauluissa Sammy Hagar, bassossa Michael Anthony ja rummuissa Chad Smith. Herää ainoastaan kysymys, monta kappaletta tätä myytäisiin, jos kukaan ei tuntisi heitä entisistä bändeistään? Tämän myyminen entisten meriittien nojalla on lähes rikollisen halpamaista. Markkinakoneistolla ja ennakkohypetyksellä on uskomatonta voimaa. Tätä alleviivaa entisestään saatekirjeeseen liitetty markkinointisuunnitelma. Samaisessa kirjeessä albumiin viitataan sanalla product eli tuote. Ennenkuin em. artistien fanit aloitatte kivittämään allekirjoittanutta, miettikää onko tällä albumilla mielestänne yhtään edellisten bändien klassikoihin verrattavaa toimivaa rock-kappaletta? Ei valitettavasti ole.
Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2009-06-01
Arvostelija : Jarkko Veijalainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.