Stratovarius – Polaris
Stratovarius on – tai oli – yksi suomalaisen metallin kirkkaimpia vientiartikkeleita maailmalle, kunnes bändillä alkoi pienoinen alamäki. Oli riitoja ja draamaa, mitä ei voitu hoitaa kiltisti medialta piilossa. Monien kiinnostus yhtyettä kohtaan pieneni tai lakkasi kokonaan tuulesta tempaistujen laulajanvaihdoksen tai kärhämien takia. Bändi taisi saada tempuistaan enemmän paskaa housuun kuin sitä niin sanottua negatiivisen kuuluisuuden tuomaa positiivista kuuluisuutta. Stratovariuksessa lähes alusta asti olleen kitaristi Timo Tolkin erottua yhtyeen riveistä, ilma puhdistui huomattavasti. Nyt on neljän vuoden levytystauko eletty ja Stratovarius uhkuu uutta tulta uudistuneella kokoonpanollaan, ja mikä tärkeintä vihdoin uusi levy on saatu valmiiksi ja kaiken kansan ulottuville.
Stratovarius on paitsi uudistanut miehistöä – tai nimenomaan siksi, myös päivittänyt musiikkiaan uusille urille, vaikka sille ominaista tunnistettavaa soundia se ei ole täysin onnistunut häivyttämään. Myös Timo Kotipellon kimakka lauluääni on yksi yhtyeen tavaramerkeistä, ja se on edelleen hyvin vahvasti ruodussaan. Mutta mitä soittoon tulee, Tolkin lähtö bändin riveistä näkyy oikeastaan todella vähän. Tilallehan pestattiin nuori kitaristilupaus Matias Kupiainen, jonka repertuaarissa ei aiemmin ison suuruusluokan yhtyettä ollut. Kupiainen hoitaa tonttinsa levyllä erittäin vahvasti, eikä jätä ketään kylmäksi. Nyt tuntuukin että esimerkiksi sooloja on enemmän kuin aiemmin. Bändin basisti Jari Kainulainen erosi kokoonpanosta vuonna 2005, jonka tilalle värvättiin aiemmin muun muassa progepiireistä sekä monesta kotimaisesta bändistä tuttu Lauri Porra.
Musiikillisesti Polaris tarjoaa enemmän perinteiseen ja moderniin heavyyn nojaavaa tavaraa kuin aiemmin. Stratovariukselle aiemmin tyypillisiä kasvottomia power metal -kaahauksia ei levyllä juuri ole Blindiä sekä albumin keskivaiheen Forever Is Today -kappaletta lukuun ottamatta. Nyt maalaillaan enemmän tunnelmilla ja melodioilla. Musiikkiin on tullut myös ripaus progea, joka tuntuu olevan tänä päivänä hieman muotiakin. Polaris soi yllättävänkin eheästi, jossa erityyliset biisit toimivat kuin kaverukset sulassa sovussa keskenään.
Esiin nostettu singlenäkin julkaistu avausraita Deep Unknown ei ehkä ole täysin levyn parasta antia, mutta se antaa hyvin kuvan koko levystä kaikkine puolineen, jota King of Nothing seuraa kiltisti perässä sisältäen melko paljon samoja aineksia. Levy päättyy erittäin tarttuvaan slovariin When Mountains Fall. Polaris on kauttaaltaan vahvaa heavy metallia, josta yksittäisiä kappaleita on turha sekä mahdoton nostaa esiin. Alkuun tuntuu, että tarttuvuutta saisi olla enemmän, mutta soittokertojen lisääntyessä, tämä ongelma katoaa tyystin. Alussa levyyn suhtautuu muutenkin aika kriittisesti sen asettamien odotusten vuoksi, myös tämä osoittautuu turhaksi tarkemman tutkailun jälkeen.
Polaris ei ehkä aukea koko komeudessaan niille, jotka odottavat vielä Episode (1996), Visions (1997), Destiny (1998) tai Infinite (2000) -levyjen kaltaista nopsaa voimametallista soitantaa. Bändi on mennyt eteenpäin ja se onkin kunnioitettavaa, sillä Stratovariuksella olikin pitkään sama vaihde päällä. Polaris on kuitenkin ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen levy, joka nostaa yhtyeen toivottavasti uudestaan arvoiselleen paikalle.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-05-11
Arvostelija : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.