Saga – The Human Condition

Kanadalaisesta progesta keskusteltaessa on Saga jäänyt yleensä maanmiestensä Rushin varjoon. Toronton trio on suuri ja jättää helposti kenet tahansa paitsioon, mutta aina tähän ei ole mielestäni ollut syytä. Toki bändit ovat tyystin erilaisia, mutta Sagan kieltämättä laajaan ja tasoltaan vaihtelevaan tuotantoon mahtuu teoksia kuten Silent Knight ja pelottavan kova livelevy In Transit, jotka ovat suorastaan erinomaisia levyjä. Henkilökohtaisesti hieman suren sitä, että Saga on suuren yleisön kohdalla todella jäänyt niin vähälle huomiolle, mutta skene kuitenkin tietää ja tunnustaa bändin arvon.

The Human Condition on Sagan 20. täyspitkä albumi. Kuten mainittua, levyt eivät aina ole olleet tasoltaan niin laadukkaita kuin olisi saattanut toivoa. Uutukaisen riskiarvoa lisää se, että pitkäaikainen vokalisti Michael Sadler lähti yhtyeestä henkilökohtaisten syiden vuoksi vuonna 2007. Saga päätti rohkeasti hakea uutta laulajaa maailmanlaajuisen internet-kampanjan avulla, mutta oikeaa tyyppiä ”jolla olisi sekä keuhkot että luonnetta” – kuten kitaristi Ian Crichton asian osuvasti ilmaisi – ei tahtonut löytyä. Sopiva mies osui kuitenkin kohdalle torontolaisen Rob Morattin muodossa, ja levynteko saattoi alkaa.

The Human Condition ei valitettavasti ole lupaavasta alustaan huolimatta kovinkaan kaksinen levy. Rob Moratti on vaikean tehtävän äärellä yrittäessään paikata 30 vuotta yhtyeessä vaikuttanutta erittäin tunnistettavaa Michael Sadleria, eikä rehellisyyden nimissä onnistu vakuuttamaan. Levy alkaa melkein instrumentaalina vedettävällä nimibiisillä The Human Condition, eikä Saga päästä Morattia vielä irti kuin voimakkaan prosessorin läpi. Seuraavana kuultava raskaahko Step Inside herättää lupauksia, mutta väliin epätasainen ja köykäinen biisitarjonta lähes puuduttaa kuoliaaksi. Saga ei ole ensi kertaa miehistönvaihdoksen kourissa, varsinkin rumpalintontilla on käynyt vilske kuin Anttilan alennusmyynneissä – tai Spinal Tapissa – mutta onhan Sadlerin lähtö aivan eri asia kuin vielä jollakin tapaa korvattavan kannuttajan. Moratti yksinkertaisesti muuttaa bändin soundia todella paljon. Saga ikään kuin tasapainoilee uuden ja vanhan, onnistumisen ja epäonnistumisen välillä, sortuen luvattoman monesti tylsistyttämään kuulijansa. Täysin turha levy ei kuitenkaan ole, enkä minä nyt suoralta kädeltä Morattiakaan menisi tyrmäämään. Mies on taitava laulaja, muttei niin persoonallinen kuin edeltäjänsä. Musiikillisesti Saga tekee yhä Sagan kuuloista musiikkia, ja biisit kuten jo mainitut Step Inside ja The Human Condition sekä Avalon jo kolmistaan riittävät oikeuttamaan uuden kokoonpanon olemassaolon näin kriitikonkin silmissä (sikäli mikäli siihen mitään lupaa tarvitsee keneltäkään kysyä muutenkaan). Jos progehammasta kolottaa eikä Saga ole tuttu bändi, kannattaa tutustuminen kuitenkin aloittaa vaikka Worlds Apartista. The Human Condition vaikuttaa pelottavasti Sagan joutsenlaululta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-05-06
Arvostelija : Ville Kuitunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.